Riesa on ensimmäinen ihka oma koirani, ja siten myös ensimmäinen bullini. Ainakin vielä tässä vaiheessa vaikuttaa siltä, että saimme juuri sellaisen koiran kun halusimmekin; Riesa on luonteeltaan aivan loistava pakkaus! Pentu on hurmannut kyllä monen muunkin sydämen vallattomalla suloisuudellaan.

'Kolmen ärrän Riesa' on rento, rohkea ja reipas. Riesaa ei moni asia hätkäytä, eikä huonoja kokemuksia jäädä märehtimään. Tässä mielessä Riesaa voisi luonnehtia kovaksi koiraksi; se on utelias ja peloton, eikä kauaa muistele kokemaansa vääryyttä. Sinänsä hyvä luonteenpiirre, mutta vaikeuttaa myös montaa asiaa; Riesa ei helposti opi tekemistään tyhmyyksistä (vrt. juoksee päin seinää vielä kymmenennelläkin kerralla). Moni on sanonut että anna vaan sen tyrkätä utelias nokkansa uuniin, siitähän se oppii kun kerran polttaa, mutta olen melko varma, että meillä tulisi olemaan tämän neuvon noudattamisen jäljiltä kerta toisensa jälkeen hyvin palovammainen koira..

Leikki-intoa ja taisteluhalua Riesalta löytyy. Oli lelu mikä tahansa, Riesa lähes poikkeuksetta innostuu sillä leikkimään. Jos meno uhkaa pysähtyä lenkillä, kaivat vain pallon esiin ja taas koiraa viedään. Riesa voisi kiskoa vetoleikkejä tuntikausia, ja pallon perässä juostessakin vierähtää tovi jos toinenkin. Yllättävää kyllä, Riesa ei ole saanut vielä rikotuksi kuin yhden lelun (joka sattui vielä olemaan koiran lemppari, tiikerinkestäväksi mainostettu Mato-Ankerias). Yleensä Riesan leikkiminen ei olekaan repimistä ja silpomista, vaan lelu suussa säntäilyä ja lelun heittelyä. Muutama pehmolelukin Riesalla on (joita ei edes ole tarkoitettu koirille), eivätkä ne juurikaan ole kuluneet ahkerasta kanniskelusta huolimatta. Luita pikku-Kolmiväri kaluaa myös ahkerasti, eikä ole onnistunut varoituksista huolimatta saamaan niistä irti yhtään ylimääräistä osaa. Riesa usein nakertaakin luita vain pienillä etuhampaillaan jyrsijöiden tavoin, liekö saanut vaikutteita "isoveljeltään" Mökö-kanilta.

Useimpien bullien tavoin Riesalla ei juurikaan ole miellyttämisenhalua, mikä tekee sen kouluttamisen välillä hankalaksi. Jos Riesalle ei ole heti luvassa sitä itseä sillä hetkellä miellyttävää palkintoa, se voi jättää tottelematta ilman mitään omantunnontuskia. Onneksi koira on kuitenkin melko ahne ja perso herkkujen perään: kun lupaat Riesalle broileripyörykän, se heittäisi vaikka voltin jos ymmärtäisi pyynnön.

(jatkuu)