On tullut parin päivän sisään harhailtua koko vuoden tarpeiksi!

Lähdimme keskiviikkoiltana parhaan kaverini Jennan ja tämän hollanninpaimenkoiramix Elnan kanssa reippaalle iltakävelylle. Suuntasimme, kuten aina, Apparan lenkkipoluille. Riesa ja Elna painivat innoissaan ja juoksentelivat peräkanaa omia polkujansa. Elna tosin yritti muutamaan kertaan suistaa Riesa-raukan harjun laidalta alas.. Muutaman kerran kävi sydän kurkussa kun tynnyrimäisen ruumiinrakenteen omistava Riesa lähti vyörymään rinnettä kohti pöpelikköä. Mutta pikkubulli ei lannistunut vaikka tuplasti painavampi ja triplasti korkeampi Elna heitteli sitä jokaiseen vastaantulevaan näreikköön, vaan ryntäsi innosta puhisten perään.

Ilta alkoi jo hämärtyä, mutta jatkoimme matkaa "ylälenkille" ja sieltä tietä alas kohti moottorirataa. Moottoriradan reunaa seuraten päädyimme pienelle lammelle, jota hetken ihmeteltyämme ("ei täällä mitään lampia pitäis olla?!") lähdimme kiertämään. Matka loppui lyhyeen kun Jenna upposi puoleen sääreen lumen peitämään suohon. Palasimme takaisin moottoriradalle ja reippaina tyttöinä läksimme taittamaan taivalta rataa pitkin (naisen logiikalla; jos seuraamme rataa, päädymme jossain vaiheessa kuitenkin varikkoalueelle, jolta pääsemme isolle tielle ja kotiin). Leveä, asfaltoitu moottorirata tarjosi Elnalle loistavan kiitoradan, jolla se säntäili ja syöksyili sydämensä kyllyydestä pitkillä gasellinkoivillaan. Riesalle taas alkoi kävely riittää ja niinpä otimme Jennan kanssa vuorotellen "nahkakuulan" kantovuoron. Heti vähän matkaa kuljettuamme huomasimme radan kaartuvan samaan kohtaan, josta lähdimme, ja kirosimme kilpaa turhan lenkin kiertämistä. Jälkeenpäin selvisi, että olimme moottoriradan kauimmaisella osuudella ja kiersimme sitä vielä suuntaan, jolla matkaa kertyy eniten.

Pimeys laskeutui ja ilma alkoi kylmentyä. Riesan väristessä ensimmäisen kerran survoimme sen puseroni alle ja vedimme takin vetoketjua kiinni. Näin pentu saatiin näppärästi omaan rintareppuunsa ja sain lepuuttaa väsyneitä käsiäni. Riesa ottikin muutamat nokoset matkan aikana roikkuen vetoketjun varassa. Loputtomalta tuntuneen kävelyn jälkeen pääsimme vihdoin varikkoalueelle. Tietysti valitsimme väärän reitin ja päädyimme moottoriradan sisäänajoportin yläpuolelle parimetrisen verkkoaidan taakse. Emme millään jaksaneet kiertää takaisin varikon eteen, joten aloimme etsiä reittiä aidan yli / läpi / sivusta. Juuri kun olimme luovuttamassa ja kääntymässä takaisin päin tulimme kohtaan, jossa aita madaltui kaiteeksi. Innosta hihkuen kirmasimme aidan yli ja rinnettä alas tielle (Riesa paidan sisällä vähemmän innokkaasti hölskyen). Enää pitkä suora isoa tietä ja olimme kotona. Riesakin piristyi ja tepsutteli kauniisti hihnassa loppumatkan. Tassupyykin ja ruokakupin kautta pentu painuikin sitten suoraan unten maille.

 

Seuraavana päivänä, eli tänään torstaina, Riesa lähti mukaan matkaseuraksi Riihimäelle. Olin menossa ajamaan ajokortin kakkosvaiheen liukasrata-ajoa ja roudasin pennun mukaan ettei sen tarvitsisi kökkiä koko päivää kotona. Matka menikin mukavasti Riesan jyrsiessä siankorvaansa. Perillä vaihdoin autoa radan pikku-Toyotaan ja Riesa jäi päiväunille omaan autoon. Puolentoista tunnin liukastelun ja kurvailun jälkeen oli tauon paikka ja Riesa pääsi ulkoilemaan. Pihalla oli pienen lerppakorvan makuun aivan liian kosteaa ja kylmää, joten pikapisun jälkeen pentu saikin tulla kahvioon kerjäämään kurssilaisten pasteijoita. Tämän jälkeen jatkoimme ajoa ja Riesa jatkoi siankorvan parissa askartelua.

Kuuden aikaan pääsimme lähtemään kotimatkalle yltyvän sateen piiskatessa tuulilasia. "Ahaa, tästä me tultiin", totesin ja käänsin auton moottoritielle. Tietysti Helsingin suuntaan. Eipä muuta kun kyttäämään sopivaa ramppia jolla korjata nokka oikeaan suuntaan. Seuraava mahdollinen pysähdyspaikka olikin vasta Hyvinkäällä, josta bongasin heti Mustin ja Mirrin ison kyltin. Riesa oli jotenkin onnistunut kadottamaan siankorvansa (en jaksa uskoa että mahaansa, se oli kuitenkin aika iso korva), joten ajattelin ainakin käydä ostamassa levottomasti liikehtivälle pennulle lisää matkaevästä. M&M olikin juuri avattu alkuviikosta ja valtava myymälä oli pullollaan avajaistarjouksia. Kiertelimme Riesan kanssa lumoutuneina hyllyjen välissä melkein tunnin ajan (Riesaa kiehtoi eniten lelu- ja luuhyllyt, sekä valjaita sovitteleva rhodesiankoiranarttu). Ostoksia tulikin tehtyä aika runsaasti! Tyytyväisinä jatkoimme matkaa kotiinpäin (muutaman harhakäännöksen jälkeen löysin oikeaan suuntaan menevän moottoritien), Riesa syöden uutta siankorvasiivua ja minä kuunnellen Kerhon matsia. Loppumatkasta takapenkin häkistä alkoi kuulua uninen tuhina.

Kuvassa yllättävän ostosreissumme tulos (vasemmalta oikealle, ehkä):

1. Kanatikku (tosi pitkä! vaan 2,80e!)

2. Siankorvasiivut (näitä tultiin oikeasti hakemaankin)

3. Retrovaljaat (3e, jos väri ei oikeen mätsää tolle pojalle niin Elna tai joku muu saa ne, tosi paljon säätövaraa)

4. Hevosenkengän muotoinen nahkainen treenilelu (leluja sai kolme kahden hinnalla, siksi näin monta!)

5. Sadetakki + housut (YHDELLÄ EUROLLA KOKO SETTI)

5. Punainen kongi (tulevia tappajahampaita varten)

6. Ilmaisia näytepusseja

Tässä vielä tuo ylin edellisestä kuvasta. Riesa itse valitsi matoankeriaan hyllystä. Erittäin jämäkän tuntuinen, paksut saumat ja napakka täyte. Riesan suosikki! (ensin Riesa valitsi valtavan oranssin karvagorillan, mutta kun gorillasta kuuluikin mörähdys puristaessa pentu vaihtoi nopeasti hiljaiseen kärmekseen)