Lauantaina koitti kauan odotettu Koirakenttäyhdistyksen koulutuspäivä, jonne uhkarohkeina ilmoittauduimme kokeilemaan agilityä. Lämpötila nousi jo heti aamusta lähes kolmeenkymmeneen ja vettä sekä aurinkorasvaa kului kiitettävät määrät kentän laidalla. Riesalla tosin näytti olevan ihan mukavat oltavat häkissänsä aurinkosuojassa, viilentävä viitta päällä ja pakastettu vesipullo kainalossa.

Riesan ja muidenkin aloittelijoiden kanssa aloitettiin harjoittelu ihan perusjutuista. Agility-osiossa oli mukavan pieni porukka, joten jokaiseen koirakkoon päästiin paneutumaan kunnolla. Kouluttaja Mia oli todella mukava ja asiantunteva, pääsimme heti hyvin alkuun hommassa. Riesa harjoitteli ensin estetolppien väliin osumista, ensin ilman rimaa ja sitten korkeudeltaan maahankaivetuilla esteillä. Alkuun meno oli vähän laiskahkoa eikä mielenkiinto oikein ollut huipussaan, mutta kun keksimme vaihtaa namit palloon Riesan ilme kirkastui ja se alkoi innostua tekemisestä. Kokeilimme myös rengasestettä, jonka suhteen itselläni oli vahvoja epäilyksiä. Mutta maniapallon perässä Riesa menee näköjään mihin vain, myös läpi renkaasta ja putkesta ja vaikka pujottelukeppien välistä!  Loppuun otimme pienen radan, mutta Riesa alkoi olla jo niin väsynyt että päädyimme vain tekemään muutaman vauhdikkaan ja innokkaan suorituksen estelinjalla, jotta koiralle jäi hyvä maku. Ohjaajalle jäi myös hyvä maku, kun sain lopuksi mennä radan kouluttaja-Mian bokserin Esmen kanssa. Vaikka Esme alkuun kummastelikin uutta ihmistä, se meni radan vauhdilla ja tarkasti. Oli hauska huomata, kuinka paljon oma suunta ja liike vaikuttaa koiran toimimiseen.

Riesa kävi päivän aikana myös suojelukoiratestissä. Tälläistä tilaisuutta ei usein tule eteen, joten vaikka Riesa olikin jo vähän väsy agilityn jäljiltä, kävimme silti maalimiehillä kokeilemassa. Maalimies heilutti patukkaa Riesan nenän edessä ja houkutteli sen taistelemaan ja leikkimään. Alkuun Riesa vähän väisti päin näköä tulevaa patukkaa (maalimies tulkitsi sen jännittämiseksi, itse sanoisin ennemmin että Riesa ei nähnyt patukan heilahtavan kohti ja yllättyi kun se ilmestyikin näkökenttään. Bullin kuono kaventaa näkökenttää, mikä ilmeni myös agilityssä, sillä Riesan oli välillä vaikea hahmottaa rimaa tietyltä etäisyydeltä), mutta koko ajan se havitteli lelua ja pyrki nappaamaan siihen. Maalimies selävsti osasi asiansa, sillä vaikka toista koiraa testattiin vieressä, Riesan koko huomio oli maalimiehen kanssa leikkimisessä ja patukan jahtaamisessa. Kun Riesa sai purra patukkaan, se sitten purikin kunnolla ja jäi roikkumaan kiinni maalimiehen nostaessa lelun ilmaan. Maalimies kantoi Riesaa useita metrejä, eikä koira olisi irroittanut siltikään.. Kun lelu vietiin Riesan ulottumattomiin, se löi maahan ja haukkui sieltä oikein komean ilmaisusarjan, kunnon pelastusbulli! Maalimies myös kehui Riesan haukkua miehekkääksi.

Riesan "pisteet" osa-alueittain (1-3-5):

Saalisvietti 3 (olemassa oleva)
Puolustusvietti 3 (olemassa oleva, vahvistettavissa)
Puruote 3 (hieman rauhaton, paranee)
Itsevarmuus 3 (hieman epävarma, vahvistuu)

Eli keskitason pisteet, mutta maalimies totesi rodun olevan hänelle täysin vieras, eikä hän osannut sanoa tarkemmin koiran kyvykkyydestä/kyvyttömyydestä suojeluun. Riesa on vielä nuori ja bullit, varsinkin urokset, kehittyvät todella hitaasti. Myös päivän kuumuus ja alla olevat agilityharjoitukset verottivat Riesan parasta terää. Maalimies totesi yllättyneensä Riesan suorituksesta, sillä hän ei osannut odottaa bullin olevan näinkin saalisviettinen ja liikkeellä näin hyvällä asenteella! Riesan testaus keräsi paljon huomiota, harvoin tosiaan bulleja näissä näkee.

Todella mukava ja innostava, mutta raskas päivä (suurimmaksi osaksi helteen takia). Mia antoi hyviä vinkkejä venyttelyyn ja suoritimmekin muutamat liikkeet kotiin päästyämme. Loppuillan Riesa otti levon kannalta, myöhemmin, ilman hiukan viilentyessä, on tarkoitus lähteä palauttavalle hölkkälenkille.

 

HIEROJALLA

Mukavien treenien lisäksi vähän ikävämpiäkin uutisia. Riesa kävi tuttuun tapaan Merjalla hierottavana perjantai-iltana. Tällä kertaa selän lihakset eivät olleet ihan yhtä jumissa kuin aikaisemmin, oikealta puolelta tosin löytyi se sama kireä lihas lanteesta kuin aina aikaisemminkin. Ennen Riesaa ei ole saatu hierottua niin, että sen lihakset olisivat näin pehmeät, joten nyt Merja pääsi syvemmälle sen selkään. Vasemmalta puolelta ihan hännänjuuren yläpuolelta löytyi todella kipeä kohta, joka saatiin jäljitettyä nikamaan eikä lihaksiin. Merja epäili, että sakraalinikamat olisivat jääneet lukkoon, joko jonkun yllättävän liikkeen tai pitkään jatkuneen väärän liikuntatavan vuoksi. Yhdistin tämän heti Riesan nelikuisena venäyttämään vasempaan lonkkaan, jolloin nikamat ovat voineet lukkiutua samalla rysäyksellä tai tästä johtuneen epäsymmetrisen liikkumisen vuoksi. Oikean puolen selkälihaksen ainaiselle jumiutumiselle löytyi siis vihdoin yksiselitteinen syy. Riesa korjaa vasemman puolen kipeyttä kulkemalla vinossa, mikä taas johtaa vastapuolen jumiutumiseen. Aikaisemmin olemme siis hoitaneet oiretta, emmekä sen aiheuttajaa. Riesalle aiotaankin nyt etsiä osteopaatti, joka voi manipuloida selkänikamat taas paikalleen. Osteopaatteja tosin ei montaa Suomessa ole (eikä todellakaan Hämeenlinnassa), jonot voivat olla pitkät ja taksat isot. Mutta mitäpä sitä ei tekisi pienen potsin hyvinvoinnin eteen.

 

Ai niin. Riesa pääsi Jeren vanhempien luona tekemään lähempää tuttavuutta kaniherramme Mökön kanssa. Mökö viettelee onnellisia kaninpäiviä "maalla", omassa ulkotarhassaan köllötellen. Syksyllä jäniinin olisi tarkoitus palata kotiin, joten Riesan on totuttava asiaan. Pidin Mököä narussa ja Jere toi Riesan lähemmäs. Riesa päästettiin haistelemaan kania, mutta se nappasikin suoraan kiinni ja skalpeerasi pahaa-aavistamattoman otuksen. Mökö oli arvatenkin järkyttynyt tapauksen jälkeen, mutta rauhoittui pian päästyään omaan tarhaansa. Onneksi iho ei mennyt rikki, joten pahemmilta vammoilta säästyttiin. Riesan siedättäminen kaniin taidetaankin joutua tekemään pitkän kaavan kautta..

Skalpeerattu jäniini.