Päivityksiä..

Eipä ole tullut päiviteltyä, vaikka saimme uuden upean ulkoasunkin (kiitos Jenna!). Nyt kerrataan siis alkusyksyn tapahtumat tiivistettynä.

NÄYTTELYT
Riesa kävi pyörähtämässä Turussa pentunäyttelyssä syyskuun 18. päivä. Paikalla olivat velipojat Jakke, Fenris ja Gizmo sekä pieni(?) punainen Tytti. Riesalla oli huippukiva päivä, veljekset järjestivät kunnon mutapainishow:n ja esiintyivät sitten kehässä kaikki tasaisen harmaankirjavina. Riesa ei jaksanut kehässä oikein keskittyä muuhun kuin kavereihin, tuloksena neljäs sija. Kasvattajaryhmämme menestyi taas, pojat valloittivat BIS-kehässä kolmannen tilan. Riesan veli Gizmo veikin sitten koko potin kotiin; ryhmävoitto ja lopulta koko näyttelyn Best In Show! Sateisesta ilmasta, apulaisten matkaanlähtemättömyydestä ja pikku nuhasta huolimatta mukava reissu, Riesan veljien omistajat olivat oikein hyvää seuraa koko pitkän päivän.

Muutamassa mätsärissäkin on tullut käytyä, Hämeensaaressa ja Janakkalassa. Kummastakaan ei tuloksena palkintoja, mutta erittäin hyvin käyttäytynyt koira riitti hyvään mieleen. Etenkin Janakkalassa, jossa Riesa sai punaisen nauhan ja oli punaisten kehässä kuuden parhaan joukossa. Meidän Rieska esiintyi kuin ammattilainen koko päivän, ravi toimi ja seisominen oli loistavaa, hampaita katsottaessakaan koira ei edes värähtänyt. Hieno mies!

Seuraava näyttely on edessä huomenna Tuuloksessa. Onneksi Janakkalan mätsärissä saimme harjoitella hallinäyttelyä (mikä ei aiheuttanut Riesalle mitään ongelmia, päinvastoin) ja koiran hyvä käytös antaa toivon aihetta. Riesan Jakke-velikin tulee paikalle, katsotaan millaisen show:n pojat tällä kertaa saavat aikaiseksi.. Ilmoitin Riesan myös Messukeskuksen Voittaja-näyttelyihin, kallista lystiä!

HAKUTREENIT
Hakutreeneissä on käyty joka viikko, parhaassa kaksikin. Riesa edistyy hienosti, nenää käytetään ja vauhti on huima. Ehkä vähän liiankin huima, välillä voisi katsoa eteensä niin katsojien ylimääräiset sydämentykytykset vähenisivät.. Pääsimme myös kokeilemaan sisähakua Parolan VPK:n harjoitustiloihin, mikä olikin hieno kokemus. Riesa tosin ei oikein ymmärtänyt, miksi kulkemiseen pitäisi käyttää oviaukkoja eikä rymistellä köykäisten vaneriseinien läpi.. Treenit on nyt pidetty lähinnä raunioilla, mutta kaksi viimeistä viikkoa olemme olleet metsässä Hauhovilla. Metsähakuun Riesalle onkin ruvettu laittamaan vähän pidempää hakua, poika kun on sekunnissa maalimiehen luona.

Myös tottis- ja kettistreenit ovat meidän osalta startanneet taas. Riesa teki hienon treenin eilen, jaksoi tarjota hyvää perusasentoa ja seurasikin pitkät pätkät. Palkinnoksi poitsu pääsikin kettisesteille, mikä on ihan huippupuuhaa. Huomaa, että koira tekee esteet ihan pelkästä halusta, namitkin se hotkaisee ohimennen eikä kerjää edes lisää. Sillalle Riesa pääsi ensimmäistä kertaa hyppäämään ihan itse, esteellä ei minkäänlaista ongelmaa. Keinulaudalla olikin sitten niin paljon vauhtia ja vähän järkeä että koira putosi siltä kahdesti. Ei kun vain heti yrittämään uudestaan.. Putkesta koira villiintyi täysin, sitä piti juosta edestakaisin kymmenen kertaa molemmista suunnista. Viimeiselle luoksetulolle otin Riesalle kumisen renkaan palkaksi ja tein sen virheen, että yrtitin vetää sitä koiran kanssa. Rengas oli niin pieni että peukaloni jäi hampaiden ja lelun väliin ja kaunis palkeenkieli repsotti sormentyvessä. Verenhimoinen tappajakoira iski taas!

YLEISTÄ
Riesasta on tullut murkkuikäinen uros, mutta yllättävää kyllä, sen käytös on vain parantunut. Riesa malttaa olla rauhassa, ja lopettaa tyhmäilyn käskystä. Se myös hakeutuu entistä lähemmäs ja on hellyydenkipeämpi kuin ikinä. Koko ajan pitäisi olla halittavana tai sylissä. Sängyssäkin alkaa tila käydä vähiin kun Riesa tunkee iholle (meillähän ei koira siis saanut nukkua sängyssä.. aika nopeasti se kuitenkin muuttui.). Vähän tuhoja on kyllä tullut, aiemminhan Riesa ei ollut tehnyt mitään tuhotöitä. Silmälasini menivät parempiin suihin, kuten myös pari hiuspantaa. Tuolinjalkoja on joku majava käynyt narskuttamassa, ruokapöydän reunastakin puuttuu pala. Muutaman tyynyn Riesa on levitellyt auki, ja oman patjansa sisälmyksetkin piti kaivaa pihalle.