Olin nukkumassa pitkään sunnuntai-aamuna kunnes serkkuni soitti ja kysyi, lähdemmekö Riesan kanssa match show:hun Parolan koulun kentälle. Ilmoittautumisen loppumiseen aikaa vajaa puoli tuntia. Eipä siinä muuta kun pentu autoon ja nokka kohti Parolaa. Ehdimme kuin ehdimmekin ja Riesa kelpasi näyttelyyn. Pentuja oli ilmoitettu yli viisikymmentä, ja tuomari halusi nähdä kaikki alkuun yhtä aikaa kehässä saadakseen jonkinlaisen kokonaiskuvan. Siellä töppöjalkamme seisoi silosäärten, silkkiturkkien ja myös muutaman takkukasan joukossa. Ylpeänä ihastelin, kuinka hienosti pentumme seisookaan, ryhdikkäänä ja tarkkaavaisena - kunnes tuomari tuli kohdalle. Silloin bullinpenikan pylly iskeytyi maahan ja pysyi siinä kuin liimattuna. Puoliksi nostin ja puoliksi houkuttelin nakilla (= työnsin kokonaisen nakin koiran suuhun ja vedin siitä eteenpäin) Riesan edes jotenkuten neljälle jalalle, juuri sopivasti huomatakseni tuomarin jo kävelleen ohi.

Omaa vuoroamme odotellessamme pyörimme näyttelyalueella ja Riesa otti pienet torkut varjossa. Vaikka aamulla ei siltä näyttänytkään, päivästä tuli todella kaunis ja lämmin! Lopulta pääsimme kehään. Parikseen Riesa sai melkein vuoden vanhan lhasa apson, joka esiintyi kehässä kuin konkari ikään. Miten siihen vastaa nuori bullipoika? Heittäytyy mahalleen maahan makaamaan liikkeitä esitettäessä, tietenkin. Kehä oli niin täynnä kiinnostavia tuoksuja, ettei keskittyminen ollut aivan siellä missä pitäisi. Mutta kun Riesan sai liikkeelle, se ravasi todella komeasti, rauhallisen päättäväisesti ja tasaisesti. Seisominen onnistui tällä kertaa ihan hyvin, ja tuomarikin sai tutkia hampaat ja sivellä koiran läpi ongelmitta. Tuomari totesi, että valinta oli vaikea, sillä molemmat olivat hienoja pentuja. Saimme kuitenkin tyytyä siniseen nauhaan.

Liikkeet kaikista suunnista:

Vaihtoaskel, hyppy:

Emme ehtineet kauaa hengähtää kun kutsu kävi sinisten kehään. Saimme Pedolta mukaan salaisen aseen; pienen kumisen vinkulelun, johon Riesakin kiinnitti edes vähän huomiota. Kehässä seistessämme huomasin nakkivarastoni huvenneen kokonaan ja jouduin tyytymään pelkkään vinkuun Riesan houkuttelemiseksi. Yllättävän hyvin se seurasikin, ja ravasi taas tyylikkäästi. Loppukehässä Riesa seisoi kuin kokenut kehäkettu ainakin, ja ylpeinä otimme vastaan pentujen sinisten toisen palkinnon! Upea debyytti näyttelykehissä pikku-Riesalle, tästä on hyvä jatkaa. Palkintopussista löytyi pari lelua, nameja, sateenvarjo, Crocsin kännykkäpussi (!), avainnauha, vihko ja ruusuke. Riesa vastaanotti innoissaan elämänsä ensimmäisen vinkulelun, ja juoksikin seuraavan päivän kämpässä ympyrää hermoja raastavasti vinguttaen.

Kuvat (c) Jenna Eklöf

Riesan hampaat muuten irtoilevat tasaiseen tahtiin. Pennulla on nyt täydellinen ekaluokkalaisen hymy, kaikki yläetuhampaat nimittäin puuttuvat. Painoa mittasimme Riesalla tänään olevan 13,5 kg. Muhkea otus!