..eläinlääkärin merkeissä. Huomasimme torstai-iltana että Riesan hieman tiukka vasen alakulmuri oli pureutunut yläikeneen ja tehnyt sinne haavan. Soitto lääkäriin varmisti että kipeästä tilanteesta on kyse, joten perjantai-aamuna matkasimme Vethausiin tutkituttamaan pojan suuta. Lainasin isäni farmaria (omassa autossamme Riesa matkustaa takapenkillä omassa häkissään) ja Riesa pääsi ensimmäistä kertaa takaluukkuun matkailemaan. Pentu roikkui takapenkin reunalla etutassujen varassa koko matkan ja mulkoili minua taustapeilistä harmistuneen näköisenä.

Eläinlääkäri kuunteli sydämen, tsekkasi lämpötilan ja kehui Riesaa muuten terveeksi ja pirteäksi pennuksi. Hampaista hän oli heti sitä mieltä, että napsaistaan pois molemmilta puolilta. Oikea alakulmahammaskin oli huolestuttavan tiukka ja painumassa samalla tavalla kohti ientä. Riesa muuten käyttäytyi mallikkaasti koko tutkimuksen ajan! Painoakin oli tullut kiitettävästi, vaaka näytti 9,5 kg. Eipä sitten muuta kun pentu unten maille ja takahuoneeseen sörkittäväksi. Odottelin odotushuoneessa (kulutin aikaani lukemalla uusista lehmien käsittelykarsinoista ja sikojen ruokinta-automaateista kertovaa lehteä) hyvin pitkältä tuntuvan ajan. Lopulta hoitaja ilmestyi luokseni pirtsakka Riesa kainalossaan. Pentu oli vähän hämillään ja uikutti aina välillä, mutta oli muuten reipas ja pirteä. Koska maitohampaat eivät vielä heiluneet, oli lääkärin pitänyt leikata ne irti, mistä johtuen Riesalla oli muutama itsestään sulava tikki suussa. Kipulääkettä saimme matkaan, ja kehoituksen tarkkailla tiukasti pysyvien hampaiden kasvua. Jos ne alkaisivat lähteä samaan suuntaan kun maitohampaat, tilanteeseen pitäisi puuttua ajoissa.

Tässä Riesan turpa muutama päivä hampaiden poiston jälkeen. Eli kulmahampaan paikka on tyhjä.

Riesa otti perjantaipäivän levon kannalta, ja sai sydämeni heltymään kipeällä ininällään (tulos: pentu nukkumassa kainalossani kielletyllä sängyllä). Uhmaten eläinlääkärin käskyä Riesa yritti ovasti pureskella kaikkea näkemäänsä. Ruoan tuli olla pehmeää ja viileää, joten ostin perjantaille Pedigreen purkkimuonan, joka upposikin nälkäisen bullin massuun hyvin nopeasti. Ruiskulla annettava kipulääke holahti myös vauhdilla pennun kitaan (odotin tuskaista taistelua, mutta Riesa vaan maiskutteli huuliaan pyytäen lisää). Lauantaina Riesa oli jo lähes oma itsensä, vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei ainakaan puuttunut! Riesa pääsi sekä lauantaina että sunnuntaina leikkimään Jeren vanhempien 9-vuotiaan siperianhusky Mopen kanssa ja nautti kovasti. Moppekin nuortui silmissä ja juoksutti pentua ympäri pihaa, välillä tosin huomattavissa oli eksyttämisen makua.. Tapasimme lauantaina myös serkkuni 7 kk vanhan bichon frisé Lunan, joka olikin Riesalle juuri sopiva leikkikaveri; Luna on aivan Riesan kokoinen, vaikka painaakin puolet vähemmän. Koirat leikkivät tosi kauniisti ja yllättävän hiljaisesti painien.

Muistin myös vihdoin ottaa kuvia Salon tuliaisesta. Löysin kaupungissa vieraillessani eläintarvikeliikkeestä puoleen hintaan-korista upean leveän, nahkaisen niittipannan. Vaaleanruskea väri sopii hienosti Riesan ison koiran hihnaan (jonka käyttöönottoa saa vielä odotella). Myyjäkin kysyi hieman huolestuneena, että millaiselle koiralle olen pantaa suunnittelemassa. Pantaa oltiin kuulemma ihailtu useaan otteeseen, mutta aina eivät koiran kaulan koko ja pannan leveys käyneet yksiin. Bullille myyjä antoi siunauksensa ja sanoi pannan pukevan sitä varmaan hienosti.

"Tässä on vielä hieman kasvuvaraa.."

"Sopis vaikka tälleen vyöks."

Loppuun vielä kuvasarja Riesan ja Mökön kohtaamisesta ilman erottavia kaltereita.

Mökö: "Jos tuut yhtään lähemmäs niin läväytän."