Riesa on jo vähän aikaa ontunut vasenta takajalkaansa liikkeelle lähtiessään. Lähinnä pitkään makoiltuaan ja aamuisin pentu on konkannut. Eilen aamulla Riesa oli aivan kolmijalkainen ja vaikutti hyvin surkealta ja kipuilevalta, joten varasin sille lääkäriajan illaksi. Varmuudeksi koira pidettiin syömättä koko päivä että voitaisiin kuvata kinttuja rauhoituksessa. Riesa tietenkin lopetti näkyvän ontumisen ennen lääkäriin menoa, ja veteli jopa parit hepulit päivän aikana..

Eläinlääkäri totesi heti nähtyään Riesan liikkeessä että ontuuhan se selvästi. Omasta mielestämme se käveli jo ihan normaalisti, joten hyvä että ammattilainen tiesi paremmin! Jalkaa tunnusteltiin ja taivuteltiin, ja Riesa laittoi sen verran vastaan että rauhoitus oli paikallaan perusteellisen tutkimuksen onnistumiseksi. Kun vasenta lonkkaa heiluteltiin, Riesa kipuili jopa rauhoitettuna. Peläten pahinta (nyt sillä on lonkkavika ja se lopetetaan saman tien!) jäimme Jeren kanssa odottelemaan kun Riesa vietiin röntgeniin. Hetken kuluttua saimme syliimme velton ja mistään mitään tietämättömän pennun. Meidät kutsuttiin odottelun jälkeen röntgenhuoneeseen katsomaan kuvia. Lääkäri totesi heti ettei kyseessä ollut mitään vakavaa, ja helpotuksemme oli suuri. Riesan vasemman lonkan nivelkapseli/ligamentti oli venynyt, mikä aiheutti kiputilan (luunpää pääsee vähän nousemaan lonkkamaljasta). Syynä on voinut olla joku kolhu tai riehuminen (hmm.. ei meidän Riesa riehu koskaan!), joka on vääntänyt lonkkaa ja venyttänyt nivelkapselia. Hoidoksi liikunta (ja riehuminen) minimiin pariksi viikoksi ja kipulääkitys. Lisäksi aloitettiin Arthroflex-ravintolisä varmistamaan ettei tapaus vaikuta nivelrustojen normaaliin kehittymiseen. Kuvissahan Riesan lonkat näyttivät aivan normaaleilta ja polvetkin olivat "rauhalliset" (hyvä tietää että Riesassa on joku kohta rauhallinen).

Nyt sitten yritetään pitää pentu (ja itsemme) tervejärkisenä 10 minuutin remmilenkeillä ja nollalla riehumisella. Täytyy keksiä aivojumppaa ja pureskeltavaa kaverille. Oman jaksamisen kannalta voi olla vähän hankalaa; viime yönä Riesa valvotti meitä enemmän kuin koskaan. Se vikisi, kuljeskeli, murisi, haukkui, halusi sängylle ja halusi alas.. Nukuimme ehkä tunnin tai kaksi, kunnes Jere lähti töihin aamulla: sen jälkeen nukuimme molemmat Riesan kanssa kuin tukit.