Elämä Kotkassa on alkanut rullata mukavasti. Koulupäiväni ovat alkaneet pidentyä, kun oikeat kurssit pyörähtivät käyntiin, joten Riesan yksikseenoloajat ovat myös kasvaneet. Onneksi jätkä osaa olla hienosti itsekseen, viettäen aikaansa sängyllä loikoillen ja ikkunasta pihan tapahtumia tarkkaillen.

Parit näyttelyt tuli pyörähdettyä viime viikonloppuna. Olin kaukokatseisesti ilmoittanut Riesan kaikkiin Hämeenlinnan seudun näyttelyihin ("enää ei ajeta kauas näyttelyitä varten!"), joten nyt kun asummekin parinsadan kilometrin päässä ovat näyttelyreissut aivan yhtä pitkiä kuin aikaisemminkin. Matkasimme lauantaina Riesan kanssa Jaanan kyydissä Kotkasta Lohjalle, jossa miteltiin terriereiden erikoisnäyttelyssä. Pia vei Riesan, jota kiinnosti kuin kilo kiviä. Riesa on nyt sen verran kiimainen teinipoika, että jos parinkymmenen metrin säteellä on toisia koiria, sen keskittyminen ja kiinnostus kaikkeen muuhun herpaantuu täysin. Pia taisteli kehässä valuvan ja piippaavan Riesan kanssa kuitenkin työvoitto-EH:n; kehuja tuli mm. eturinnasta ja luustosta, moitteita liian kehittymättömästä ja kevyestä kropasta. Purentakin oli tällä kertaa taas hyvä!

Jere ajeli hakemaan meidät Hämeenlinnaan, jossa majoituimme äidilleni. Innostuimme Jennan kanssa, että nyt onkin hyvä tilaisuus käydä riehututtamassa koiria porukalla ja ajoimme Jennan mökille. Valitettavasti emme ajatelleet sen pidemmälle vaan päästimme koirat suoraan autosta kirmailemaan keskenään. Into ja Riesa eivät ole tavanneet hetkeen ja välissä Elna on steriloitu, mikä aiheuttaa tietysti ylimääräistä jännitettä koirien välille. Into ja Riesa törmäsivät leikin tuoksinassa ja Into päätti ottaa kakaralta luulot pois. Into makasi hetken aikaa Riesan päällä muristen ja kaulasta kiinni pitäen, kunnes Riesa päätyi puolustautumaan. Onneksi Jere oli mukana ja sai nopeasti kaapattua Inton Riesan päältä pois ja pääsimme irroittelemaan koiria ja tarkistamaan vahinkoja. Riesa kävi kierroksilla ja yritti napata uudestaan kiinni (osuen vahingossa myös omaan käteeni). Riesalta löytyi (pahimmat mudat huuhdottuamme) vain siisti hampaanreikä keskeltä otsaa. Into valitettavasti otti enemmän osumaa ja jatkoimme suoraa matkaa Vethausiin. Riesan purema oli osunut ilkeästi etujalan nivelen kohdalle ja haava näytti syvältä. Jouduimme odottelemaan aika pitkään, mutta lopulta Into saatiin rauhoitettua ja tikattua. Reikä ei onneksi ollut niveleen asti!

Sunnuntaina matkasimme reikäpää-Riesan kanssa Tervakosken kansainväliseen näyttelyyn. Jouduin itse esittämään Riesan, joka valui ja huokaili kyllästyneenä. Se myös kävi muutaman kerran makuulleen ja valahti samantien takaisin kun nostin sen jaloilleen. Ravi oli kuitenkin hyvää ja vaivatonta! Tällä esityksellä saimme kuitenkin ERIn, joka oli näissä oloissa huippusuoritus. Päätä kehuttiin paljon, kulmahampaiden tiukkuudesta ja puutteellisesta massasta sitten sakotettiin niin ettei SA:ta herunut. Nyt kun Riesa on siirtynyt nuorten luokkaan, aletaan selvästi massaakin vaatimaan jo enemmän. Riesaa rakennetaan kuitenkin ajan kanssa eikä lihoteta kehiä varten, haetaan se massa mielummin lihaksen kuin läskin kautta.

Viikonlopun näyttelyurakan jälkeen teimme Pian ja Jeren kanssa yksimielisen päätöksen jättää Riesa näyttelytauolle määrittelemättömäksi ajaksi. Sitä ei kiinnosta ja se näkyy selvästi koko koirassa. Lauantain brittituomari sanoi ensimmäisenä Pian raahatessa Riesan kehään että " He looks like he wants to go home." Yksi iso syy oli myös maanantaille saamani eläinlääkäriaika, jolla selvitettiin Riesan viimeaikaista epäpuhdasta liikkumista. Koira ei varsinaisesti onnu eikä arista, mutta se jättää laukatessa oikealla takajalalla askeleita väliin. Tämän pomputtelun ja lähiaikojen selkäoireiden takia halusin tutkia koko piskin päästä varpaisiin, joten suuntasimme maanantaina Vethausiin Juha Virolaisen, ortopedispesialistin, vastaanotolle. Alkuun Riesa taivuteltiin jokaista niveltä myöten ja liikkeitä tutkittiin ravissa ja laukassa. Selvästi joku liikkuessa oli vialla, mutta koira ei reagoinut mihinkään taivutukseen. Siksi piski laitettiin unten maille ja siirrettiin röntgenkuvattavaksi. Samalla kuvauskerralla otimme lonkka- ja kyynärkuvat Kennelliiton  virallisina terveystutkimuksina.

Kuvista paljastui selvästi epäpuhtauden syy; viimeinen lannenikama oli muita lyhyempi ja hieman pystyasennossa. Tämä vaikutti takajalkojen hermotukseen ja vaikeuttaa näin liikkumista. Lonkat olivat kunnossa, lääkärin varovaisen arvion perusteella A/B tai B/C (toinen hieman löysempi), kyynärät nollaa. Polvissakaan ei huomautettavaa. Selälle aloitettiin nyt kipulääkekuuri, jatkossa hoidetaan oireita fysioterapialla ja hieronnalla. Vaiva ei välttämättä haittaa koiraa mitenkään, mutta korjausleikkauskin on mahdollinen oireiden pahentuessa. Toivotaan, että selkä pysyy hyvällä hoidolla kunnossa eikä operaatiota tarvita!

Riesa pääsi viime viikolla tapaamaan 10-viikkoista Lex-bullia. Molemmat olivat innoissaan uudesta kaverista ja sinkoilivat metsässä minne sattuu. Riesa kärsivällisesti antoi pennun roikkua korvissaan ja kiipeillä päällään. Kunnon kuvia ei puhelimeni kameralla saanut kun jompikumpi oli aina liikkeessä viuhtomassa edestakaisin.

Kuvassa Riesa odottaa kiltisti Prisman koiransäilytyslokerossa (joka on muuten mahtava keksintö tälläiselle semi-autottomalle; koiran lenkityksen ja kauppareissun saa hoidettua huolettomasti samalla kertaa).

Riesan elämässä on tapahtunut myös sellainen iso muutos, että vaihdoimme herran kokonaan BARF-ruualle. Barffatessa koira syö vain kypsentämätöntä ruokaa, kuten lihaisia luita, rustoja, lihaa ja kasviksia. Haimme Kennel-Rehulta Pyhtäältä ison satsin pakastettua lihaa ja luita, vain huomataksemme pakastimemme rajallisuuden. Jouduimme paloittelemaan kaikki kanankaulat käsin ja pakkaamaan ne pienempiian annospusseihin (mikä tosin helpottaa ruokkimista). Jere jurnutti blenderillä ja sauvasekoittimella monta litraa vihannesmössöä ja pussitti nekin pakkaseen. Tällä hetkellä Riesan aamuruokaan kuuluu 300g jauhelihaa (kerran viikossa maksaa ja lohta), n. 150g vihannesmössöä, luraus auringonkukkaöljyä ja ripaus valkosipulirouhetta. Illalla rouskutellaan kolmisensataa grammaa kanankauloja. Riesa on ollut aivan innoissaan tästä muutoksesta; ruoka maistuu, maha toimii ja karva kiiltää. Isoin syy ruokavalion vaihtamiselle olikin vatsan tasapainottaminen, Riesa kärsi todella usein ripulista ja vastavuoroisesti ummetuksesta.

Kuvassa BARF-muonan valmistuspiste ja työkalut (kanankauloja sai hakata vasaralla useamman tunnin irti toisistaan). Voitte myös veikata, oliko meillä lattia, seinät, katto ja ihmiset liha-vihannessotkun peitossa lopetettuamme...

Riesa ja uusi heijastinliivi. Kotkassa useimmat pyörä- ja kävelytiet ovat sallittuja myös skoottereille ja mopoille, ja vältettyämme täpärästi törmäyksen pimeällä tieosuudella kipitimme heti Riesan kanssa hankkimaan heijastinliiviä. Paikallisessa eläinkaupassa oli kahta mallia, halpaa ja kallista (Hurttaa..). Halvoissa ei tietenkään ollut Riesalle sopivaa kokoa (M kuristi ja L peitti koko koiran), joten jouduimme tyytymään Hurtan täydellisesti istuvaan, joustavaan, liikkeitä myötäilevään ja tyylikkääseen LifeGuard-liiviin.