Eilen oltiin Parolassa mätsäröimässä. Aamusta lähdettiin Jennan ja lauman kanssa mökille juoksentelemaan (kuvia luvassa myöhemmin), kuten lauantainakin. Teloin itse polveani viikonloppuna, joten pidempi lenkkeily on meiltä nyt mahdotonta, siksi Riesalle tekee tosi hyvää päästä juoksemaan porukalla pahimpia höyryjään pois. Olen menossa tiistaina ortopedille, samalle joka leikkasi toisenkin polveni, joten silloin saadaan tietää mikä on koivessa vialla. Jo kaksi kertaa ristisiteen katkoneena tunnen valitettavasti tämän fiiliksen ja pelkään pahasti että leikkauspöytä kutsuu.. Siinä menee sitten kaikki uusiksi, koskien myös Riesan treeni- ja BH-suunnitelmia. Innostuin meinaan taas Riesan tottistreenaamisesta sen verran että suunniteltiin Pian kanssa Riesan BH-koetta jo syksylle. Tarkalla harjoittelulla BH-kunnon saavuttaminen olisikin voinut olla ihan mahdollisuuksien rajoissa.. No, huomenna tiedetään, haudataanko kaikki tältä kesältä vai kuinka käy!

Riesa siis kirmasi kavereiden kanssa tuhatta ja sataa juuri sulaneella pellolla. Samalla ylitettiin ojia, kahlattiin joessa ja kierittiin mudassa. Oikeaa koiranelämää! Ihasteltiinkin Jennan kanssa, että kuinka ihanaa voikaan koiran omistaminen joinain kauniina ja huolettomina päivinä olla. Vaelsimme kiireettömästi koirien perässä ja ihmettelimme kurkien kutsua ja talvisiilin vatsanahkoja. Koiristamme on sukeutunut loistava pieni porukka, jossa kaikilla on oma paikkansa ja yhteispeli sujuu. Erityisen iloinen olen Riesan ja Inton hyvistä väleistä, sillä Riesalla taas viime viikolla pääsi tunteet kuumenemaan toisen nuoren uroksen kanssa yhteisleikkien päätteeksi. Inton ei tällä kertaa tarvinut todistella ylemmyyttään Riesalle kertaakaan, pojat painoivat menemään täydessä yhteisymmärryksessä.

Kotiin raahattiin neljä väsynyttä suohirviötä. Riesa pääsi Jennan ammeessa pikasuihkuun ja sitten lähdimme jatkamaan Parolaan. Emppu lähti mukaan henkiseksi ja fyysiseksi tueksi, en täysin luota risan polveni kestävyyteen rasavillin ja voimakkaan bulliuroksen pitelemisessä ihmis- ja koirajoukon keskellä. Huoli tosin osoittautui turhaksi - Riesa oli sen verran väsähtänyt aamun juoksuista että se kulki mukana kuin lauhkea, vanha lehmä. Ennen kehävuoroa Riesa otti häkissä päikkärit. Kehässä olimme viimeisessä parissa ibizanpodencoa vastaan. Riesa käyttäytyi paremmin kuin ikinä (ainakin itseni esittämänä). Se piti kontaktin, ravasi leppoisasti (vähän ehkä liiankin!) ja seisoi hienosti. Ansaitsimmekin punaisen nauhan. Punaisten kehää odotellessa bullimme pisti kyljelleen maate kehän reunalle ja otti aurinkoa. Se kääntyi hetkeksi myös täysin selälleen koivet ilmassa..

Punaisten kehässä sama mahtava esiintyminen jatkui. Riesa pääsikin mukaan finaalikuusikkoon, mutta ei sitten lopulta sijoittunut. Olimme kuitenkin positiivisesti yllättyneitä Rieskan käytöksestä ja itsevarmuus koiran esittämiseen itse kasvoi paljon. Pelkäsin etukäteen, etten pystyisi juoksemaan sen kanssa kehässä lainkaan, mutta koska Riesa oli jopa perässä vedettävää mallia, ei ongelmia tullut.

Illalla meillä oli hyvin väsynyt pieni potsi. Sohvalta ei juuri noustu koko loppupäivänä!