Tuli yllättävä hinku rauniotreeneihin ja päätin repäistä ja jättää nyrkkeilytreenit väliin. Emme ole tosiaan Riesan kanssa käyneet raunioilla koko kevätkaudella treeniaikojeni takia, mutta tänään päästiin taas kokeilemaan - eikä kovin innostavin tuloksin..

Aamulla kävimme melkein kolmituntiseksi venyvän lenkin. Reippailimme Harvialaan moikkaamaan vanhaa hoitohevostani Karpaloa, josta oli tullut ihan pappaheppa. Riesa jaksoi hienosti kulkea koko matkan ja oli hyvin mielissään taas kun pääsi katsomaan hevosia. Hepat nuuskuttelivat onnesta myhäilevän Riesan naamaa ihan sentin etäisyydeltä ja taisipa toinen hamuta sen nokkaa suuhunsakin. Rieska olisi tosin halunnut mennä aitaukseen katsomaan hevoja vähän lähempää ja kun estin sitä, sepä fiksuna pienenä bullina nappasi ärtyneenä tarhan sähkölangan suuhunsa. Kiljaisusta päätellen virta kulki ihan hyvin..

Illalla lähdettiin sitten raunioille. Riesa tuli mukaan tallailemaan ja paineli taas menemään kuin viitapiru. Se onnistui repäisemään yhden kyntensäkin verille, eikä juuri kuunnellut kun kutsuin sitä luokse. Autolle se tosin seurasi nätisti ilman hihnaakin kun Pia ajoi sen liikkeelle pamauttamalla raivokkaasti tynnyriä johon Riesa oli nostamassa kinttua.

Omaa vuoroa odotellessa Riesa tuntui olevan aika hyvässä vireessä, se seurasi hyvin ja oli kuulolla. Mutta heti kun otettiin suunnaksi aloituspaikka, se sulki muun maailman ulkopuolelle ja kiskoi mistään mitään välittämättä eteenpäin. Ensimmäinen ukko näytti taas lähdön ja kiskoin koiran toiseen suuntaan näkösuojaan. Riesa kamppasi minut matkalla hankeen ja onnistui sitten kiskomaan päänsä pannasta läpi ja ampaisemaan maalimiehen perään. Maalimies jätti palkkaamatta, mutta Riesa ei enää antanut kiinni. Se juoksi vain ja haisteli ihan muina miehinä. Sain sen kutsuttua lähemmäs, mutta viime hetkellä se vaihtoi suuntaa ja lähtikin juoksentelemaan eteenpäin. Siinä vaiheessa pinnani paloi ja juoksin sen perään heittäen hihnaa ja huutaen. Riesa hätkähti ja hiipi vihdoin luokseni.

Suunnittelimme jo Riesan autoon viemistä ja treenien lopettamista siihen, mutta koska seuraavaan kertaan on meillä varmaan taas aikaa, päätimme kokeilla, josko sitä kiinnostaisi työskennellä. Pia haukutti Riesaa ja haukku olikin tosi komea ja hyvä. Otettiin sitten yksi ukko ihan lähelle, mutta Riesa ei voinut uskoa että kukaan olisi niin lähellä ja juoksi suoraan ohi. Se kierteli ja haki tosi hyvin, nokka koko ajan ilmassa ja oikealla asenteella. Riesa oli lopulta tulossa (ilman pyyntöä) luokseni, mutta äkkäsi ukon matkalta ja kävi nostamassa. Pia haukutti sen taas ja toi sitten syötellen ihan viereeni asti. Siitä Riesa sai minulta pallon ja kantoi sen reippaasti autolle asti (tehtyään siitä ensin entisen narupallon katkaisemalla narun).

Eli aikamoista säätöä oli taas pienen teiniterrierin tekeminen. Hallintaa, hallintaa ja hallintaa tarvittaisiin lisää. Ja nimenomaan raunioilla, muutenhan se pysyy hanskassa ihan hyvin. Täytyy varmaan suunnata joku kerta raunioille kolinapurkin kanssa..