Kesän kiireiden (?) ja hiljaiselon jälkeen on aika taas palata ruotuun ja blogin päivittämiseen. Tärkein uutinen koskee varmasti asuinpaikkaamme ja laumamme koostumusta. Ostimme elokuun alussa oman paritalon puolikkaan toiselta puolen tietä vanhasta kodistamme, elokuu ja syyskuun alku on siis ollut ahkeraa remontoimista ja muuttamista. Riesa sai oman, aidatun pihan jossa kirmailla ja jahdata palloja. Lokakuun lopussa Riesa saa myös ihkaoman kaverin, kun meille muuttaa sijoitukseen Riesan kasvattajalta bullinarttupentu. Kuvia talosta ja pennusta ja kaikesta on luvassa kun jaksan kaivaa kameran esiin ja räpsiä (ja pääsemme katsomaan pikkumarsuja, ovat kohta kahden viikon ikäisiä).

Riesan kesään on mahtunut myös kilpailu-uramme korkkaaminen. Kävimme Kouvolassa mejä-kokeessa ja Kotkassa pelastuskoirien peruskokeessa, molemmista tuloksena hylkäys (mejä AVO0). Kirjoittelen varmasti tarkemmat selostukset kokeista paremmalla ajalla. Sanotaan nyt nopsaan, että mejässä ohjaajan jännitys pilasi alkujäljen, kolmen hukan jälkeen täydellinen jälki loppuun. Pelastuskoirakokeessa ongelmaksi muodostui Riesan liiallinen pelastusinto ja työmotivaatio; se karkasi käsistä hallintaosuudella lähteäkseen metsään etsimään maalimiehiä. Löytyihän sieltä heti yksi, joka haukuttiin niin hienolla ilmaisulla että!

Osallistuimme myös Meripäiväparaatiin, joka oli hermoja koetteleva kokemus nelivedolla jyräävän bullin kanssa..

Näyttelyissä käytiin ainoastaan bullien erikoisnäyttelyssä Hämeenlinnassa. Bullipäiviltä ei mukaan tarttunut henkilökohtaista menestystä (Riesa oli luokkansa neljäs kahdeksasta koirasta), mutta Applepie's-kennel räjäytti potin. Voitto sekä kasvattajaryhmissä että jälkeläisryhmissä (Riesa mukana molemmissa), lisäksi Riesan emä oli Trophy Show:ssa Runner Up ja Riesan isä Pekko oli koko näyttelyn Best In Show.

Ikäviäkin tapahtumia mahtui bullipojan kesään; toiseen korvaan putkahti verikorva, joka jouduttiin leikkaamaan. Riesa paineli kolmisen viikkoa toinen korva rullalle teipattuna, mikä tosin ei häirinnyt sitä itseään lainkaan. Korva palautui täysin ennalleen, vaikka pelkäsimme sen rutistumista ja rusinoitumista.

Uusia kavereita Riesa löysi viereiseltä tieltä. Samassa pelastuskoiraseurassa kanssani harjoitteleva Sarianne on tuonutkin koiransa Mersun ja Pikin luoksemme usein leikkimään. Käymme myös yhdessä treenaamassa ja juoksuttamassa piskejä metsissä ja hiekkakuopilla. Koirista onkin muodostunut tiivis ja hyvin toimiva jengi.