Tänään suuntasimme taas kohti Helsinkiä ja Munkkiniemen kentän mätsäriä. Jere itse ehdotti että lähdetäänkö, olin niin harmissani kun kaverini ei lähtenytkään messiin. Matkalla meinasi jo epätoivo iskeä kun oikeaa reittiä ei meinannut löytyä millään. Kiertelimme ja etsimme (vinkkinä kaupungeille: tehkää tienviitoista kaksipuoleiset, on hienoa kun tien nimen huomaa vasta ohi ajettuaan..) ja lopulta kun löysimme perille, huomasimme, ettei kummallakaan ollut käteistä. Onneksi ilmottautumisjono oli sen verran pitkä, että odottaessani Riesan kanssa jonossa Jere kerkesi kipaista lähi-R-kioskille lunastamaan lottokupongeistaan osanottomaksuun tarvittavan summan.

Riesa oli pennuista toiseksi viimeisessä parissa ja sai vastaansa englanninbulldogin. Riesa seisoi todella hienosti ja ryhdikkäästi, keskittyen intensiivisesti. Ravaaminen ei sitten tällä kertaa oikein onnistunutkaan, pentu paineli joko laukkaa tai peitsaten. Tuomari oli onneksi hyvin ystävällinen ja neuvoi, kuinka saada kakara ravaamaan. Ihan täydellisesti se ei juossut toisellakaan kertaa, mutta taisin itse hiffata paremmin, mikä on homman nimi. Riesa oli nätisti myös tuomarin tarkastuksen ajan; se moikkasi nopeasti tuomarin parilla hännänheilutuksella ja keskittyi sitten taas lihapulliin. Saimme kuin saimmekin punaisen nauhan!
Kauaa ei tarvinnut punaisten kehää odottaa. Tällä kertaa Riesa liikkui huomattavasti paremmin (ja parhaiten aina kun tuomari katsoi toiseen suuntaan..) ja jatkoi upeita seisomisesityksiään. Tuomari alkoi yksi kerrallaan pudottaa koiria pois kehästä. Ensin olimme kymmenen parhaan joukossa, sitten viiden, lopulta neljän.. Tässä vaiheessa olin jo aivan onnessani; Riesa sijoittuisi! Ja kuinkas kävikään, tuomari ojensi meille kakkosruusukkeen sanoen: "Toiseksi sijoittuu bullterrieri, joka jatkaa juoksuharjoituksia." Varmaan paremmalla ravilla Riesa olisi voinut voittaa. Pentujen parhaaksi valittiin ansaitusti eleettömän siististi esiintynyt nahkacollie. Palkintokorokkeelta löytyi pieni pokaali, ruokasäkki, puruluu ja Viking Linen ja Ruffin lahjakortit.

Riesa käyttäytyi koko reissun mainiosti (Jere tosin päästi sen häkistään karkuun heti selkäni käännettyäni..) ja oli mukavaa olla vähän rennommassa näyttelyssä. Oma esittämiseni oli paljon itsevarmempaa ja parempaa kuin pentunäyttelyssä ja vaikutuksen näki Riesassakin heti. Hyvä me!