Meidän Riesasta on tullut jo iso mies. Seitsemän kuukautta tuli täyteen ja alkaa jo näkyä vauvaiän ohittamisen merkkejä. Viime viikolla hämmästyin lenkilllä kun Riesa nosti jalkaa! Hieman haparoiden, eikä kovin korkealle, mutta nosti kuitenkin. Myös hajut kiinnostavat ihan eri lailla - lenkille ei mennä enää vaan tekemään tarpeita vaan nuuskuttelemaan ja tutkimaan. Eilen alkoi mennä jo aika pitkälle, kun Riesa taisi haistaa juoksuisen nartun sulotuoksut ensimmäistä kertaa elämässään. Olimme äitini kanssa kampaamolla ja Rieska oli matkassa mukana, mutta Jere joutui hakemaan pennun kesken kotiin sen käytyä aivan mahdottomaksi. Riesa juoksi ympyrää ja ulvoi suoraa kurkkua. Surumielistä, haikean epätoivoista ulvontaa. Edes matkaeväs-siankorva ei kiinnostanut.

Katsotaan kuinka kauan meillä kestää hermot tuon teini-ikäisen mutanttininjapönttösauruksen kanssa.