Kuvissa hyvin likainen mutta onnellinen bullilapsi koirapuistoilun jälkeen. Huomaa myös uusi hieno niittipanta!

Aikaa on vierähtänyt ja Riesa täytti maagiset neljä kuukautta. Lääkärissä käytiin toisilla rokotuksilla, Riesalle otettiin samalla EU-passi ja kennelyskärokote (joka annettiin hurjan näköisesti sieraimeen). Vaaka lääkärissä näytti 14,8 kg.

Olemme treffailleet ahkerasti koirakavereita. Riesa tulee ainakin vielä mainiosti toimeen kaikkien kanssa ja nauttii selvästi päästessään painimaan ja juoksentelemaan lajitovereidensa kanssa. Tänään olimme koirapuistossa serkkuni puolitoistavuotiaan staffin Pedon kanssa. Riesa on aina aikaisemmin saanut Pedon niin ylikierroksille, ettei tapaamisista ole oikein tulut mitään muuta kun pörinää, huohotusta, kiskomista ja ongelmia. Olen onnistunut hankkimaan itselleni flunssan, enkä jaksanut lähteä pidemmälle lenkille penskan kanssa, joten ajattelin pienen painileikin vievän sopivasti mehut koirasta. Yllätyimme tänään molemmat Emen kanssa koirien käytöksestä; ne tulivat mainiosti toimeen keskenään! Vauhtia leikeissä riitti ja molemmat saivat vuorotellen olla alimmaisena painissa, mutta leikki oli siistiä ja koirat jopa rauhottuivat välillä. Kun molemmat paneutuivat vierekkäin makuulle penkin alle seurailemaan toisen aitauksen menoa olimme ällikällä lyötyjä. Ei murinaa, ei ylikierroksia, ei järjetöntä törmäilyä ympäriinsä. Hienoa jätkät! Sain myös ällistyksekseni todeta Riesan olevan samankorkuinen kuin Peto!

Toisen serkkuni bichon frisé Luna olikin Riesalle vähemmän mukava leikkikumppani. Riesa ei oikein ymmärtänyt pienten prinsessoiden tyttöleikkejä ja saikin monta kertaa kuonolleen loikkiessaan rajusti Lunan päälle. Luna komensi Riesan kyllä nopeasti paikalleen, mutta leikkiminen ei oikein ottanut onnistuakseen molempien ollessa aivan eri aaltopituudella.


Riesa pääsi vähän isompien kavereiden vauhtiin ollessamme kaverimme Juhon mökillä viikonlopun. Tanskandoggi Dina ja sekarotuinen Niki painivat vähän eri sarjassa kuin piskuinen bullipenikka, mutta sehän ei tietenkään Riesaa lannistanut. Riesan valttikortti oli rynnistää mökin alle turvaan isommilta ja tehdä sieltä yllätyshyökkäyksiä kaksikon niskaan. Hetken aikaa olimme jo kauhuissamme, kun kaikki kolme koiraa katosivat pihapiiristä vetisen suometsikön suuntaan. Kaksi muuta koiraa löytyivät vähän matkan päästä mutta Riesaa ei näkynyt eikä kuulunut. Ehdin jo käydä päässäni läpi kaikki mahdolliset kauhuskenaariot, mutta onneksi hyvin märkä ja likainen bullikka ilmestyi hetken kuluttua pihaan. Riesa harjoitteli myös uimataitojaan mökin rannassa; se nojasi etutassuillaan rannassa kelluvaan veneeseen ja veneen liplatellessa kauemmas pentu putosi  loiskahtaen veneen ja rantatöyrään välistä veteen. Riesa ei kuitenkaan hätäillyt vaan ui kuin vanha uimamaisteri matalampaan kohtaan ja jäi roikkumaan rantatörmälle odotellen kuivalle maalle nostajaa.



Dina arvostaa:


"Mä tuun mukaan!":