Riesa pääsi 25.9. tapaamaan konekarhu Penua Valkeakoskelle. Riesa oli päivän viimeinen koira, emmekä joutuneet kauaa odottamaan pääsyä karhun kimppuun. Olimme Jeren kanssa varmoja, ettei Riesaa kiinnosta koko elukka tippaakaan, sen verran kiihkeästi se kiskoi muiden koirien perään. Mutta kun bulliherra ohjattiin karhulle johtavalle verijäljelle, se vakavoitui, nosti karvat pystyyn ja lähti herpaantumatta seuraamaan jälkeä. Välissä tosin piti käydä jännäkakalla pusikon puolella (eikä kuulemma ollut ainoa näin toiminut!).. Pääsimme karhun lähettyville ja Riesa lähti lähestymään sitä. Karhu liikahti ja bulli sinkosi taakseni piiloon ja jäi sinne räksyttämään suu vaahdoten. Välillä se uskaltautui kaartelemaan karhun ympärillä ja pyrähti sitten takaisin suojiini - haukku jatkui koko ajan komeasti. Riesan olisi kuulunut jäädä haukkumaan karhua itsenäisesti kun peräännyin pois, mutta aina se palasi tarkistamaan ettei mamma jätä sitä yksin hurjan karhun kanssa.

Riesa ei olisi halunnut poistua karhun luota ollenkaan, se olisi jäänyt haukkua räksyttämään sille vaikka koko illaksi. Reipas piski, vaikka vähän tervettä varovaisuutta löytyikin. Konekarhukoe ei mennyt läpi liiallisen omistajaan tukeutumisen vuoksi, mutta karhunkäyttäjät kehuivat Riesaa kehityskelpoiseksi karhukoiraksi!

 Koitan saada videon näkyviin, että saatte ihastella karhuterrieriä :)