Olemme Riesan kanssa vihdoin löytäneet Kotkasta sopivan treeniporukan. Lähdimme mukaan Kymenlaakson Etsintäkoirien pelastusetsintä-toimintaan. Lajissa ei kilpailla, vaan tavoite on hälyryhmässä ja oikeissa etsinnöissä, joihin voi päästä mukaan kokeet suoritettuaan. Auton puute vielä vähän hankaloittaa treeneihin kulkua, mutta onneksi kavereilta on saanut kyytiapua.

Riesan kanssa treenit on aloitettu oikeastaan alusta. Olemme tottuneet yksittäisiin pistoihin, korkeaan viettiin ja ilmaisun painottamiseen. Nyt teemme koko alueen partiointia, koira saa nostaa maalimiehet siinä järjestyksessä kun hajut nokkaan tulevat ja ilmaisun sijaan keskitymme nyt hyvään käytökseen maalimiehillä. Riesalle on tullut pahaksi tavaksi kiivetä maalimiehen syliin, nyppiä vaatteista ja käydä valtavilla kierroksilla. Haukkuminen pahentaa tilannetta entisestään kun vietti kohoaa. Kotiläksynä olemmekin harjoitelleet naksuttimen kanssa palkkanameista luopumista ja nätisti odottamista. Riesa on hiffanut idean nopeasti ja käytännön toteutus treeneissäkin on onnistunut; nyt koira istua pönöttää kiltisti maalimiehen edessä vailla mitään villikoiran elkeitä. Koska tiedämme, että Riesa osaa haukkua, ei ilmaisun hakemisella ole vielä mikään kiire.

Usein silmiinsä etsimisessä turvautuvalle Riesalle on tehnyt todella hyvää joutua hakemaan pimeässä. Koira joutuu avaamaan nenänsä alusta alkaen ja paikallistaakin hajut paremmin. Päivällä Riesa helposti vain asettui korkealle mättäälle tähyilemään suu auki, toivoen näkevänsä jonkun jossain. Nyt pimeän aikaan (siis todella pimeän; metsässä ei nähnyt mitään ilman otsalamppua)  treenatessa se nostaa hajun tosi hyvin ja löytää perille sen kummemmin kaartelematta. Koira vaikuttaa itsekin tyytyväiseltä tähän itsenäisempään etsintään; bulli pinkoo edellä hajujen viemänä ja minä rämmin perässä. Yhtään ukkoa ei kuitenkaan ole jäänyt löytymättä!

Uuden harrastuksen lisäksi löysimme myös uuden hierojan. Mari kävi ensimmäisen kerran vain hieromassa Riesan (koira oli tosi rento ja käyttäytyi hyvin), sen jälkeen olemme ottaneet ohjelmaan akupunktion kerran-kaksi viikossa. Riesan akupisteitä käsitellään laserilla (neulat tekisivät liian kipeää jumiutuneissa kohdissa) ja tuloksia on jo näkynyt. Riesa liikkuu selvästi vapaammin aina punktion jälkeen, ja ennen erästä hoitokertaa vaivannut ripulikin parani paksusuolen pistettä käsitellessä. Toivottavasti tästä saadaan pysyvä apu Riesan selkävaivoihin!