11.-12.12.2010 oli aika Messukeskuksen Voittaja-näyttelyiden, joita oli odotetu pitkään ja hartaasti. Lauantai-aamuna lähdimme liikkeelle yhdeksän aikaan mukanamme kaikki kimpsut ja kampsut sekä yksi kiiltäväksi puunattu bullipoika. Jere oli jonain heikkona hetkenään lupautunut lähtemään mukaan koko viikonlopuksi ja sai nyt kärsiä seurauksista. Messukeskukselle päästyämme (muutaman harhakäännöksen ja kirosanan jälkeen) saimme todeta, että parkkihalli oli jo aivan tupaten täynnä. Onnistuimme kuitenkin löytämään lähes luvallisen parkkipaikan ja lähdimme sitten tarpomaan halki tuulen ja tuiskun kohti hallia. Riesa oli jo tässä vaiheessa aivan ylikierroksilla, joka puolella oli ihmisiä ja koiria ja koiria ja KOIRIA! Suurin osa viikonlopun kävelystä tapahtuikin Riesa edellä kiskoen ja jompikumpi mestä perässä raahautuen.

Bullikehä oli numero 24 ja bullien arvostelu oli arvioitu alkamaan kello 12. Kerkesimme hyvin pystyttää häkin ja käydä kahvilla Riesan kasvattaja-Pian ja muiden kasvatinomistajien kanssa. Erikssonin Anne oli ystävällisesti lupautunut esittämään Riesan, joten minun ei tarvinnut asiaa stressata. Kehässä Anne saikin Riesaan yllättävän hyvän kontaktin; koira jopa kuunteli ja kiinnostui herkuista, vaikka ympärillä oli muita bulleja. Raviaskeleetkin löytyivät muutaman koikkaloikan jälkeen. Kun tuomari (irlantilainen Thomas M Hehir) kumartui tarkistamaan Riesan hampaita, se suureksi yllätykseksemme perääntyi ja yritti jopa näykätä! Anne sai koiran kuitenkin antautumaan hampaiden katsomiseen ja tuomarin kopeloidessa Riesa seisoi hyvin paikallaan. Tuloksena erittäin hyvä eli EH, kuten kaikilla muillakin neljästä junnubulliuroksesta. Kilpailuluokassa tuomari sijoitti Riesan kolmanneksi, veli-Gizmon ollessa toinen.

Riesan isä Pekko esiintyi taas edukseen ja oli paras uros. Paras uros-kilpailuluokassa nähtiin sellainenkin harvinaisuus, että norjalainen bulli hylättiin kuonon liituamisen vuoksi. Emä-Pipsa oli valioluokan paras narttu. Pekko jatkoi voittokulkuaan ja oli lopulta VSP. Annen esittämä Tyyne-narttu oli ROP ja pärjäsi hienosti myös ryhmissä sijoittuen molempina päivinä. Kasvattajaryhmämme ei tällä kertaa saanut kunniapalkintoa, koirat eivät oikein jaksaneet keskittyä esiintymiseen eikä tuomari pitänyt purentoja tarpeeksi hyvinä.

Vaikka Riesan koitos oli jo ohi, jäimme Messukeskukseen ihmettelemään ja kiertelemään. Riesa nukkui osan ajasta häkissään ja kulki välillä mukanamme (hermojemme niin salliessa). Löysin heti itselleni Berran treeniliivin, jota olen metsästänyt jo pitkään. Nyt eivät pyöri lihapullat enää takintaskuissa eikä palkkapatukkaa tarvitse sulloa farkuntaskuihin. Ostimme myös Best-Inin kojusta huipputarjouksesta Kotoisa-tuoreaterioita 4 pakettia kympillä ja Hubertin nameja kaksi pussia vitosella. Pedigreen Markies-koirankeksit 1,5 e oli myös ohittamaton tarjous! Riesa kävi myös osallistumassa Best-Friendin formulakilpailuun, jossa piti napsia nameja radalta mahdollisimman nopeasti. Riesa eteni tasaisen reippaalla tahdilla, mutta missasi valitettavasti yhden namin ja joutui palaamaan alkuun sitä hakemaan. Näin aika ei ollut kovin nopea.

Kierrettyämme hallit moneen kertaan lähdimme suunnistamaan kohti Ruoholahtea ja hotelli Radisson Blu Seasidea. Lunta tuli aivan tajuttoman paljon ja Helsingin keskustassa oli jo valehtelematta puolimetriset kinokset. Kirjauduimme hotelliin sisään ja ihailimme tyylikkäästi sisustettua huonettamme. Kerkesimme juuri sopivasti katsomaan Suomi-Ruotsi salibandyfinaalin kolmannen erän ja pääsimme tuulettelemaan maailmanmestaruutta! Illalla suljimme Riesan varmuuden vuoksi häkkiin ja lähdimme tarpomaan kinosten halki kohti parinsadan metrin päässä sijaitsevaa Kotipizzaa. Kyllä iso Monsteri maistuikin hyvältä pitkän päivän jälkeen! Riesa oli unessa kun tulimme takaisin ja vaikka avasimme häkin oven ja houkuttelimme koiraa, se ei suostunut kömpimän ulos pesästänsä. Vasta aamuyöstä se könysi väliimme sänkyyn.

Seuraavana aamuna heräsimme ennen seitsemää ja veimme Riesan ja tavarat autoon hotellin parkkihalliin odottamaan. Kävimme sitten syömässä erittäin runsaan ja maistuvan aamiaisen seisovasta pöydästä ja pienten maksuvaikeuksien jälkeen (korttini jumitti koko hotellin tietokonejärjestelmät..) suuntasimme takaisin Messukeskukseen. Parkki löytyi nyt helpommin ja pääsimme sujuvasti sisälle. Bullikehä alkoi heti ensimmäisenä yhdeksältä. Riesa oli selvästi väsyneempi kuin edellisenä päivänä ja jaksoi vähän keskittyäkin. Anne löysi myös salaisen aseen, tennispallon, jota näyttämällä Riesa tapitti hienosti paikallaan. Hampaiden näyttö ei mennyt taaskaan ihan nappiin, mutta onnistui kuitenkin. Tuomari, ruotsalainen Liselotte Johansson antoikin Riesalle erinomaisen eli ERIn. Kilpailuluokassa se oli kuitenkin taas kolmas. Kun Riesa oli saatu takaisin häkkiinsä, kävimme Jeren kanssa katsomassa lähikehässä kierteleviä siperianhuskyjä. Yhtäkkiä bullikehältä kuului huutoa: "Missä se Riesa on?" Huomasin kaikkien ERIn saaneiden urosten olevan kehässä, myös Riesan veli Gizmo oli jo siellä. Anne oli tietysti pää-handlattavansa Pekon kanssa. Juoksin äkkiä takaisin kehälle, nappasin Riesan lennosta ja raahasin sen kehään. Tuomari tosin ei enää vilkaissutkaan Riesaa (joka seisoi ihmeen hyvin minunkin kanssani, oli kai unessa vielä) vaan sijoitti Pekon taas ykköseksi.

Kasvattajaluokalle tiesi parempaa kuin edellispäivänä, sillä kaikki koiramme (Riesa, Gizmo, Armi ja Pipsa) olivat saaneet ERIt. Jouduin taas Riesan kanssa itse kehään, eikä se kuunnellut lainkaan pyrkiessään vain vieressä seisovan Armin luo (jolla oli loppunut juoksut pari päivää sitten). Onnistuimme kuitenkin saamaan ryhmällemme KP:n. Harmi vain, että Armin piti lähteä kotimatkalle kohti Kajaania jo ennen isoa kehää emmekä päässeet kokeilemaan onneamme.

Loppupäivä kului taas kierrellessä. Serkkuni saapuivat myös paikalle ja katselimme yhdessä messutarjontaa (Emeä tosin ei saanut kirveelläkään pois staffikehän laidalta ennen kuin se oli ohi). Kävimme Jeren kanssa katsomassa sekä koiratanssikilpailuja että agilitynäytöstä. Molemmat olivat viihdyttäviä ja hauskoja seurata (varsinkin hirveää vauhtia hyppivä agi-terrieri ja uskomattoman taitava Sonic-sheltti). Hurtan kojulta tarttui mukaan Riesalle ihanan paksu toppatakki (jossa tosin on hieman kasvunvaraa) ja Vitakraftilta 50 pihvitikkua. Löysimme myös hienon ovikyltin "24h security"-tekstillä ja bullinkuvalla. Riesa kävi kuvattavana Eirikuvan "studiossa", mutta pikkupötkö alkoi jo väsyä eikä jaksanut poseerata. Teetätin kuitenkin hiirimaton kuvalla, jossa Riesa pötköttää rennosti ja katselee kameraan.

Sunnuntai-ilta oli jo pitkällä, kun pääsimme lähtemään kohti kotia. Reissu oli mukava, vaikkei menestystä varsinaisesti tullutkaan. Riesa käyttäytyi kohtalaisen hienosti koko viikonlopun ja keräsi huomiota hallin käytävillä. Moni tuli juttelemaan ja ihmettelemään ihka-elävää bullia.