Rampa-Riesa on onneksi paranemaan päin; pentu ei ole lääkäristä tulon jälkeen ontunut kertaakaan (ainakaan omaan silmään). Ei edes aamulla liikkeelle lähtiessään! Tosin aamuisin Riesa on vähän jäykkä ja köpsöttelee suorin koivin muutaman ekan askeleen..

Kipulääkettä Riesa syö edelleen, ja onneksi omistamme ahneen koiran; kipulääkeruisku Riesan naaman eteen, pentu ottaa itse ruiskun suuhun, pruittaus ja koira jää kerjäämään lisää. Arthroflex menee ruoan seassa ja ruokakin alkaa maistua ihan kohtalaisesti. Olemme kävelleet pieniä lenkkejä lähinnä "kaupungin puolella" eikä metsässä; tällöin Riesa nuuskuttelee ja ihmettelee ja lyhytkin lenkki tuntuu riittävän ihan kohtalaisesti. Vapaanahan Riesaa ei voi nyt pitää, joten metsässä kulkeminen on pennulle vähän turhauttavaa. Kävimme myös tallilla yhteislenkillä niin että Jenna talutti Riesaa ja minä Wilma-hevosta. Riesa kiskoi alkuun hulluna hepan perään ja pyrki kulkemaan sen jalkoihin, mutta lopun kaiken eläimet tulivat ihan hyvin toimeen.

Näyttelysuunnitelmia on tehty ihan urakalla. Taisi pieni hulluus yllättää; suunnitelmani mukaan Riesa osallistuu neljään-viiteen pentunäyttelyyn ja TerriEri-erikoisnäyttelyyn kesän aikana.. Plus tietysti mätsärit päälle! Ensimmäinen näyttely on luvassa 18.7. Helsingissä, jonne on ilmoitettu myös Riesan koko Suomessa asuva sisarusparvi. Pitääkin ruveta pikkuhiljaa seisottamaan ja ravauttamaan pentua, että muistuu sitten kehässä mieleen. Nyt olemme temppuilleet lähinnä paikka-, maahan- ja sivulle-käskyjen parissa. Testasin paikkamakuutakin ja suureksi yllätyksekseni pentuhan pysyi siellä mihin sen käskin!

Onnittelut tätäkin kautta Riesan Pipsa-äidille, josta tuli CIB Pohj. FI SE NO RU MVA!