Joulun pyhät vietettiin sukuloimassa Hämeenlinnassa. Koirat pääsivät moikkaamaan paljon ihmisiä ja koiria - molemmat olivatkin aika väsyneitä viikon reissaamisen jälkeen ja ensimmäiset päivät kotona olivatkin aika rauhallisia. Uuden vuoden pamauksia kuunneltiin tänä vuonna ihan kotisohvalta. Molemmat bullit olivat kiltisti eikä pentukaan hätkähtänyt paukuista ollenkaan vaikka kuljeskelimme pihallakin ihmettelemässä illan mittaan.

Kuula & Luna-amstaffi (melkein ikätoverit)

Riesa, Kuula & Maisa-dallu

Vuosi 2013 on aloitettu reippaan ulkoilun ja treenailun merkeissä. Riesan vuoden ensimmäiset tottis-sessiot olivat iloinen yllätys: koira oli huippuhyvässä vireessä ja teki innolla ja tarkasti kaiken pyydetyn. Tauko taisi taas tehdä hyvää!

Riesa ja Kuula tulevat toimeen mainiosti. Koirat leikkivät, riekkuvat ja nukkuvat yhdessä. Ne osaavat toimia myös erikseen eivätkä hätäänny jos joutuvat erilleen. Leikki on aikamoista painimista, hampaiden kalistelua ja päiden kolistelua. Riesan posket ovat aivan riekaleilla pienen naskalihampaan roikkuessa niissä koko painollaan..

Kuula on jo nyt kohtalaisen rauhallinen pentu. Se riekkuu ja hepuloi välillä, mutta rauhoittuu nopeasti pötköttelemään. Ja aika kilttikin se on - paitsi Riesaa kohtaan..

Riesa kävi tänään Lahdessa sydänultrassa. Elokuisen verikorvaepisodin yhteydessä sen sydämestä kuultiin ensimmäistä kertaa sivuääni, ja koska sen suvussa on ilmennyt sydänogelmia, halusimme tutkia asian perinpohjin. Riesan isä ja sisko kävivät samalla kertaa, niille ei ollut kovin hyviä uutisia tarjolla; molemmilla läppävuoto ja sydän laajentunut. Riesalta löydettiin myös vuoto eteis-kammio (mitraali)-läpästä, mutta hyvin lievä. Sen sydän ei ollut vielä vajaatoimintainen (eikä toivottavasti tulekaan olemaan..), eikä sillä ole oireita, joten ennuste on hyvä. Normaalia elämää, vuoden päästä uuteen tutkimukseen.

Applepie's Once In A Blue Moon eli Kuula kotiutui sunnuntaina. Pentu on mitä reippain ja rohkein bullinalku, joka kokeilee joka paikan pienillä naskalihampaillaan. Riesa on ottanut uuden tulokkaan vastaan hienosti; koirat nukkuvat ja leikkivät yhdessä sulassa sovussa. Riesa osaa myös komentaa tai vain yksinkertaisesti poistuu paikalta, jos raitapylly käy liian röyhkeäksi.

13.10.2012 Riesa teki historiaa olemalla (tietääkseni) Suomen ensimmäinen bullterrieri, joka läpäisi pelastuskoirakokeen hyväksytysti. Hurjan intensiivinen treenaaminen kannatti ja selvitimme perus-pimeänkokeen yleisarvosanalla "hyvä". Olin itse kehkokuumeessa koetta edeltävät viikot, joten Riesa joutui tyytymään lyhyempiin lenkkeihin ja sohvalla pötköttelyyn hetken aikaa. Muutama päivä ennen koetta teimme intensiivisen treenijakson (kiitos Maiju, Sari, Satu + muu treeniporukka) ja Riesa olikin kokeessa huippuhyvässä vireessä.

Perustason pimeän kokeessa koiran tulee löytää kolme maalimiestä 1,5 hehtaarin alueelta puolessa tunnissa - pilkkopimeässä. Lisäksi kokeeseen kuuluu hallintaosuus, jossa Riesa esitti superhyvän seuraamisen kytkemättä ja ei-ihan-niin-hyvän paikallaolon (koira hiippaili parin minuutin välein lähemmäs ja pysähtyi komennettuani sitä - kunnes hipsi taas eteenpäin). Maastossa Riesa etsi todella hyvin, partioi itsenäisesti, merkkaili kulmat ja irtosi hyvin (ja liikkui nopeasti, meillä meni kolmeen maalimieheen aikaa vajaa parikymmentä minuuttia). Ilmaisu oli vähän ponnetonta nurkumista, mutta riitti maalimiehen paikallistamiseen. Maalimiehillä se käyttäytyi yllättävän nätisti, eikä hyppinyt syliin kuten yleensä. Kaikenkaikkiaan hirmukiva kokemus, nyt lisää treeniä ja keväällä päiväkokeeseen kokeilemaan uudestaan.

Kuvat eivät ole kokeesta (koska siellä oli pimeää).

Riesan kesään on mahtunut myös kilpailu-uramme korkkaaminen. Kävimme Kouvolassa mejä-kokeessa ja Kotkassa pelastuskoirien peruskokeessa, molemmista tuloksena hylkäys (mejä AVO0). Kirjoittelen varmasti tarkemmat selostukset kokeista paremmalla ajalla. Sanotaan nyt nopsaan, että mejässä ohjaajan jännitys pilasi alkujäljen, kolmen hukan jälkeen täydellinen jälki loppuun. Pelastuskoirakokeessa ongelmaksi muodostui Riesan liiallinen pelastusinto ja työmotivaatio; se karkasi käsistä hallintaosuudella lähteäkseen metsään etsimään maalimiehiä. Löytyihän sieltä heti yksi, joka haukuttiin niin hienolla ilmaisulla että!

Osallistuimme myös Meripäiväparaatiin, joka oli hermoja koetteleva kokemus nelivedolla jyräävän bullin kanssa..

Näyttelyissä käytiin ainoastaan bullien erikoisnäyttelyssä Hämeenlinnassa. Bullipäiviltä ei mukaan tarttunut henkilökohtaista menestystä (Riesa oli luokkansa neljäs kahdeksasta koirasta), mutta Applepie's-kennel räjäytti potin. Voitto sekä kasvattajaryhmissä että jälkeläisryhmissä (Riesa mukana molemmissa), lisäksi Riesan emä oli Trophy Show:ssa Runner Up ja Riesan isä Pekko oli koko näyttelyn Best In Show.

Ikäviäkin tapahtumia mahtui bullipojan kesään; toiseen korvaan putkahti verikorva, joka jouduttiin leikkaamaan. Riesa paineli kolmisen viikkoa toinen korva rullalle teipattuna, mikä tosin ei häirinnyt sitä itseään lainkaan. Korva palautui täysin ennalleen, vaikka pelkäsimme sen rutistumista ja rusinoitumista.

Uusia kavereita Riesa löysi viereiseltä tieltä. Samassa pelastuskoiraseurassa kanssani harjoitteleva Sarianne on tuonutkin koiransa Mersun ja Pikin luoksemme usein leikkimään. Käymme myös yhdessä treenaamassa ja juoksuttamassa piskejä metsissä ja hiekkakuopilla. Koirista onkin muodostunut tiivis ja hyvin toimiva jengi.

Joensuun näyttelyt menivät yli odotusten: Riesa oli molempina päivinä rotunsa paras ja sai sertin - näin ollen se julistettiin Suomen Muotovalioksi! Reissu oli muutenkin todella onnistunut ja hauskaa oli - kiitos matkaseurasta Pia (ja Tytti+Pipsa)! Riesa nappasi sunnuntain kansainvälisestä näyttelystä myös ensimmäisen CACIBinsa, joten joudutaankohan tässä lähtemään ulkomaille inttivaliota metsästämään..

Yövyimme Joensuussa FinnHostelissa ja paikka oli oikein viihtyisä. Lähellä oli suuri koirapuisto, jossa Tytti ja Riesa kävivät irroittelemassa (tai noh, haistelemassa ja hölkkäilemässä lähinnä..). Lauantai-iltana kävimme Timonan nahkacollieporukan kanssa kreikkalaisessa ravintolassa syömässä ja hyvää oli, sekä ruoka että seura.

Ilmat suosivat meitä vähän liikaakin; kärvensimme kaikki nahkamme jo ensimmäisenä näyttelypäivänä. Ravirata oli armottoman paahteinen eikä varjoa ollut missään. Aurinkorasvaa tai päähineitäkään ei tullut pakattua mukaan, sateenvarjoja ja lämmintä vaatetta sitten senkin edestä. Kuuma ilma imi mehut Riesastakin, joka varsinkin sunnuntaina alkoi olla jo todella puhki. Ryhmäkehissä kävimme pyörähtämässä molempina päivinä, Riesa ravasi upeasti mutta ei oikein jaksanut enää seistä asennossa.

Suunnitelmissa kesän jatkoksi on pari näyttelyä (Kotka KV ja bullterriereiden erikoisnäyttely Hämeenlinnassa) sekä MEJÄ-koe 22.7. Kouvolassa.

Äitienpäiväviikonloppuna käytiin taas näyttelemässä Haminan Bastionissa. Riesa oli ainoa rotunsa edustaja, mutta valitettavasti palasimme silti tyhjin käsin kotiin - tuomarin mielestä Riesan purenta oli liian tiukka (ja lantio liian lyhyt, häntä liian pysty, silmät liian pienet..). Tuloksena ERI muttei SA:ta.

Riesa esiintyi hirmuhyvin ja oli oikein edukseen! Palkinnoksi hienosta suorituksesta Riesa sai uuden krokotiilipehmolelun kirpparilta - kroko oli silmätön ja täytteetön jo parissa minuutissa..

Treenailtukin on ahkerasti toko-liikkeitä.