Äitienpäiväviikonloppuna käytiin taas näyttelemässä Haminan Bastionissa. Riesa oli ainoa rotunsa edustaja, mutta valitettavasti palasimme silti tyhjin käsin kotiin - tuomarin mielestä Riesan purenta oli liian tiukka (ja lantio liian lyhyt, häntä liian pysty, silmät liian pienet..). Tuloksena ERI muttei SA:ta.

Riesa esiintyi hirmuhyvin ja oli oikein edukseen! Palkinnoksi hienosta suorituksesta Riesa sai uuden krokotiilipehmolelun kirpparilta - kroko oli silmätön ja täytteetön jo parissa minuutissa..

Riesa on korkannut kevätkauden Haminassa sijaitsevalla hiekkakuopalla. Se kiipeää, kirmaa, syöksyy ja sinkoilee kuopan reunoja ylös-alas, välillä pallon perässä ja välillä ihan vaan silkasta juoksemisen riemusta. Näköjään oli kunto tippunut talven aikana, sen verran Riesa puuskutti parin rinteen jälkeen. Nyt otetaan montulla tai kallioilla kiipeily ihan viikko-ohjelmaan niin saadaan koiran kuntoa vähän kohotettua.

Treenailtukin on ahkerasti toko-liikkeitä.

Riesa pääsi vappuna ensimmäisen kerran kokeilemaan Metsästyskoirien Jäljestystä eli MEJÄä. Mejä:ssä metsään tehdään verijälki, jota koiran tulisi seurata itsenäisesti (kuuden metrin liinan päässä). Riesahan on tähän mennessä etsinyt vain ilmavainulla, joten jäljen vainuaminen on sille uusi juttu. Vappuaattona kävimme Koiraseura Kotkan Kivan MEJÄ-vastaavan kanssa tekemässä pitkän jäljen Pyhtään metsiin. Riesa oli mukana ja pääsi kokeilemaan lyhyttä testijälkeä, pidempi jätettiin vanhenemaan seuraavaan päivään. Riesa ajoi jäljen vauhdilla, häntä pystyssä viipottaen. Ei välttämättä kovin tarkasti, mutta innokkaasti ja perille päästen. Vapunpäivänä Riesaa testattiin täysmittaisella verijäljellä. Alku oli vähän kankea, mutta vauhtiin päästessään Riesa pyrähteli jälkeä pitkin kuin vanha tekijä. Välillä se hukkasi hajun ja yritti löytää sitä ilmaa nuuskimalla - varmasti enemmän harjoitellessa koira tajuaa laittaa nenänsä maata kohden. Maaliin päästiin ja Riesa oli koko ajan hyvällä fiiliksellä tekemässä.





Olemme käyneet myös saman seuran TOKO-treeneissä ja Riesasta on kuoriutumassa oikein kunnon tottiskoira. Se odottaa innolla seuraavaa käskyä ja tekee nopeasti ja tarkasti kaiken mitä pyydetään. Olemme edistyneet valtavin harppauksin - ja mikä tärkeintä, koira on koko ajan innoissaan yhdessä tekemisestä. Voin nykyään jopa pitää sitä vapaana samalla kentällä muiden koirien kanssa ja keskittyä täysin omaan tekemiseen ja treenaamiseen, ilman että koira karkaa muiden luo - tai edes vilkaisee muita koiria! Paikkamakuuta rivissä harjoitellessa sen kärsivällisyys loppuu vielä kesken ja koira nousee ylös ja hyppelee iloisesti luokseni, vaikka muut koirat makaavat vieressä. Tästä on hyvä jatkaa, ja kiva treenata!

Sain synttärilahjaksi uuden kameran ja kuvia onkin kertynyt jo valtava määrä. Kuvaaminen ja asetusten säätäminen vaatii tosin vielä rutkasti harjoittelua. Riesa pääsi viikonloppuna Hämeenlinnassa taas moikkaamaan kavereita, tässä vähän kuvasatoa.

















Vappuna käytiin myös porukalla grillailemassa ja piknikillä. Riesa oli mukana ottamassa aurinkoa ja syömässä grilliherkkuja.





Tässä pari tuoretta kuvaa myös hoitohepastani Sasusta!

Kevääseen on kuulunut perushengailun lisäksi muutama näyttelykäynti. Kotkan mätsäristä 3.3. Riesa nappasi isojen koirien punaisten neljännen tilan, vaikka käytös ei ihan täysin toivottavaa ollutkaan. Koira oli taas aivan muissa maailmoissa ja vaati aika paljon työtä esittäjältä, että sen sai näyttämään edes lähellekään edustavalta. Lappeenrannan kaikkien rotujen näyttelystä 9.4. Riesa sai todella hyvän arvostelun ja ERIn, muttei SA:ta. Liikkuminen oli taas takaa pompottavaa, vaikka selkää oli hoidettu intensiivisesti laserilla koko viikonlopun. Riesan veli Gizmo oli ROP ja sisko Irma VSP, molemmat myös valioituivat, isot onnittelut! Kasvattajaryhmämme oli rodun paras, mutta isosta kehästä ei menestystä herunut. Bullipoppoo tosin kirvoitti nauruja ja kehuja käytöksellään kokoomakehässä; muiden nököttäessä hienosti paikallaan bullit makoilivat pitkin pituuttaan kuka mihinkin suuntaan, yksi selällään, yksi sammakkona, yksi esittäjän hihassa roikkuen.

Kävimme Jeren kanssa viikonlopun minilomalla kylpylähotellissa ja Riesa jäi hoitoon tutun Lex-bullin omistajien luo Pyhtäälle. Pojat olivat painineet, lenkkeilleet ja taas painineet koko viikonlopun; kotiin saatiin väsynyt, likainen mutta onnellinen bullimies.





Pääsiäisen vietimme Hämeenlinnassa. Riesa pääsi moikkaamaan sekä Moppe-huskyä, Luca-shibaa että Aamu-labbista. Vanha rouva Moppekin alkaa jo pikkuhiljaa tottua ajatukseen, että Riesa on tullut jäädäkseen. Koirat kehittivät jopa jonkunnäköisen leikin keskenään ja vanhakin innostui hyppelemään nuorukaisen tahdissa.





Jenna kävi kuvaamassa Riesan ja Aamun leikkejä, suurkiitokset!




Hurjan näköistä touhua:

Nokkaeläimemme Riesa täytti 15.2. kokonaiset kaksi vuotta. Päivänsankari sai maksalaatikosta väsätyn makoisan kakun ja pitkän umpihankilenkin juhlan kunniaksi.

Olimme Hämeenlinnassa visiitillä viime viikolla, jossa Riesa sai Aamu-labbiksen "hoitoon" päivän ajaksi. Riesa oli onnesta soikeana, kun pääsi leikkimään ja nyhjäämään Aamun kanssa koko päivän. Illalla käytiin myös rauniotreeneissä ja tervehtimässä Jeren veljen uutta koiranpentua, Luca-shibaa. Aamu ja Riesa käyttäytyivät molemmat moitteettomasti pienen karvaturrin kanssa - käänsivät vain päätä pois kun pentu kaivautui nahkaan terävillä naskalihampaillaan.

Umpihankilenkillä metsässä:

Riesa ihmettelee puoliksi jäätynyttä jokea:

Kyminlinnan valleilla irrottelemassa:

Sama homma meren jäällä (-23 pakkasta):

Uusi hittituote, vetovaljaat! Riesa tykkää hirmuisesti kun saa kävelylenkillä vetää ja nojata valjaisiin. Valjaat siis kiinni lyhyellä joustoliinalla vetovyössä, lisäksi hihna kaulassa hätäapuna ohjaamista ja ohituksia varten. Vähän tosin pitäisi valjaita käydä suutarilla lyhennyttämässä niin istuisivat paremmin.

Lähdimme perjantai-iltapäivänä ajelemaan Rieskan kanssa kohti Joutsenoa hakemaan Piaa, Riesan kasvattajaa. Siitä matka jatkui Äänekoskelle, Riesan veljen, siskon ja tädin omistajille Pialle ja Markulle, joiden luona vietimme yön. Riesa oli onnesta soikeana päästessään takapihalle leikkimään siskonsa Irman kanssa. Ei kolmenkympin pakkanen haitannut yhtään kun sisarukset pistivät painiksi (leikki tosin sujui suurimmaksi osaksi niin, että Irma makasi selällään hangessa ja Riesa hyppi tasajalkaa sen päällä)! Yöllä Riesaa vähän harmitti ja itketti kun joutui nukkumaan Irman kanssa samassa huoneessa - mutta valitettavasti eri häkissä.

Aamulla (hyvin aikaisin aamulla) jatkoimme matkaa Keuruulle. Ulkolämpömittari näytti huimat -33 astetta. Näyttelypaikka oli pieni ja ahdas, mutta koska olimme hyvissä ajoin liikkeellä, saimme ahdettua Riesan häkin hyvälle paikalle. Bulleja oli ilmoitettu kuusi, mutta paikalle oli päässyt vain neljä. Riesa käyttäytyi kehässä Pian vietävänä ihan hyvin, mutta todella liukas ja pikkuruinen kehä esti kunnon raviliikkeet. Tuomarikin totesi, ettei isoa bulliurosta vain voi arvostella näin pienessä kehässä, eli Riesa sai sutimisensa anteeksi. Muutenkin Riesa miellytti tuomarin silmää ja sijoittui kuin sijoittuikin parhaaksi urokseksi! ROP-kehässä pienempi narttu pääsi liikkumaan paremmin ja sijoitettiin ykköseksi. Tämä oli juuri se tulos, jota toivoimmekin - saimme sertin kotiinviemisiksi ilman että tarvitsi jäädä odottelemaan ryhmäkehiä. Nyt on siis Riesmonkin sertitili avattu ja toivottavasti jatkoa seuraa.

Nyt on joulut ja uudet vuodet vietetty ja palattu Kotkaan ja arkeen. Kyläilimme Hämeenlinnassa kolmisen viikkoa ja sinä aikana kerkesi tapahtua vaikka ja mitä. Tässä pieni (kuva)kooste!

Ahveniston moottoriradalta lenkiltä (kävimme Apparalla myös bulliporukan kanssa lenkkeilemässä, Riesa oli innosta piukeana:

Joulua edeltävällä viikolla Riesalle kävi vähän köpelösti. Olen aina toitottanut että Riesa on maailman onnettomuusalttein elukka, ja sille saatiin taas vahvistus. Kävelimme Hämeenlinnan ydinkeskustassa Lyseon lukion ohitse jalkakäytävää pitkin kun Riesa yhtäkkiä pysähtyi ja alkoi huutaa kuin syötävä. Koulua ympäröivässä verkkoaidassa oli ollut reikä ja yksi metalliverkon "lanka" törrötti tielle - ja oli nyt kiinni Riesan jalassa. Piikki oli todella syvällä ja jouduin kiskomaan kunnolla saadakseni sen koiran koivesta irti. Eipä sitten muuta kuin näyttämään sitä lääkäriin. Paljoa ei ollut tehtävissä, huolellinen puhdistus ja antibioottikuuri hoitaisivat toivottavasti homman.
Riesan pistohaava (ja turvotus):

Syyllinen:

Joulun pyhinä kurvailimme sukulaisten luona ja Riesa edusti hieno kulkuskauluri kaulassaan. Valtavasta lahjakasasta päätellen joku nelijalkainen oli ollut tänä vuonna erityisen kiltti..

Hämeenlinnassa oli 27. päivä joulukuuta näinkin talvista:

..ja 29. päivä näytti tältä:

Pääsimme osallistumaan muutamiin haku-, tottis- ja rauniotreeneihin joululomamme aikana, siitä kiitos vanhalle kunnon treeniporukalle! Riesa teki tapansa mukaan loistavaa työtä ja oli oikein mukava treenikumppani. Kävimme myös Hyvinkään koirauimalassa, jossa Peto, Aamu ja Riesa pääsivät polskimaan oikein urakalla.

Riesan uusi vuosi olikin sitten oikein iloinen. Olimme Joonaksella ja Jennillä tupareissa/uuden vuoden kekkereissä ja Riesa oli tietysti mukana party dogin roolissa. Raketit eivät juuri koiraa hetkauttaneet - ainakaan kun oltiin sisällä.. Riesa meinaan keksi heti, kuinka ulko-oven saa näppärästi avattua ja ulkoili muutaman kerran omatoimisesti takapihalta alkavalla pellolla. Riesassa on vähän valomaanikon vikaa, joten välkkyvät raketit saivat sen aika kiihtyneeseen tilaan. Onneksi mitään ei sattunut, vaikka koira kimpoili vapaana viittä yli kaksitoista rakettiporukalta toiselle.. Saimme ainakin Jeren kanssa vuoden ensimmäisen lenkin kun juoksimme koiran perässä ympäri pihaa. Jennan sanoin: Vanhan mongolialaisen sananlaskun mukaan bullin jahtaaminen vuoden vaihteessa lupaa hyvää tulevalle vuodelle!

Täällä Kotkassakin saatiin lunta heti palattuamme ja Riesa pääsi kahlailemaan ja riekkumaan hankeen.

 

 

Riesa kävi pyörähtämässä Kotkan Koiraystävien Seuran match show:ssa sunnuntaina. Tavoitteena oli vain saada piski esiintymään hyvin ja olemaan kehässä hyvällä tuulella - onnistuimmekin vallan mainiosti! Otin kehään mukaan naksuttimen ja erikoisherkkuja (keitettyä porsaan sydäntä) sekä Messarista ostetun uuden "kehähiiren". Riesa oli kuin olikin hyvin reipas pieni näyttelyeläin ja seisoi tomerasti sekä ravasi letkeästi pitäen koko ajan katsekontaktin handleriin. Kun hiirtä vähän vilautti taskusta, koira valpastui heti ja jaksoi pönöttää kehässä loistavasti. Se tosin alkoi komentaa minua haukkumalla isossa kehässä saadakseen hiirensä, jolloin koira seisoi kyllä hyvin ryhdikkäänä. Tuloksena tällä kertaa oli punainen nauha mutta ei sijoitusta. Olimme äärimmäisen tyytyväisiä pieneen bullieläimeen - tämä antaa vähän toivoa virallisiinkin kehiin!

Huomenna pakkaamme kimpsut ja kampsut ja suuntaamme Hämeenlinnaan joulun viettoon. Siellä kuulemma on luntakin ;)

 

Rieskan joulukuun alkuun on kuulunut paljon riehakasta ulkoilua. Olen käyttänyt koiran lähes joka päivä metsässä juoksemassa vapaana, joko frisbeen tai pallon perässä tai ihan vaan itsekseen.

Luntahan täällä merenrannalla ei vielä ole, mutta pakkasen puolella alkaa olla jo useimpina päivinä. Inhottavan liukasta vaan on, kun päivällä jää aina sulaa ja jäätyy yön aikana uudelleen.

Itsenäisyyspäivän kunniaksi Riesa pääsi juoksemaan Haminaan isolle hiekkamontulle. Koira oli intopiukeana ja painoi pehmeärinteistä kuoppaa ylös alas. Oli tarpeeksi helppoa tekemistä itsellemme, heittelimme vaan palloa ja koira juoksi! Alun gasellimainen rinnettä ylösloikkiminen vaihtui kyllä pian huohottavaan raahustamiseen.. Täytyykin ruveta vierailemaan kuopalla useammin, kasvatetaan Rieskalle vähän habaa!

Olin turistina Messukeskuksen koiranäyttelyssä lauantaina. Riesa ei tällä kertaa osallistunut (aivan hirveän hintaisten ilmoitusmaksujen takia), joten kävin vain Jaanan kyydillä vähän shoppailemassa ja bongailemassa bulleja. Riesan veli Gizmo oli PU2 ja emä Pipsa PN2, eli ihan hyvät sijoitukset sukulaisille. Jotain ostettavaakin tietysti tarttui mukaan; Riesalle hienot uudet pehmoalustat auton konttiin ja häkkiin, herkkuja kilokaupalla, bullipinssi, bullikalentereita.. Toimin myös Emen assistenttina ja ostin Aamulle pannan.

Uusi häkkipehmuste ^

Sunnuntaina Riesa pääsi painimaan puolivuotiaan Lex-bullin kanssa. Nimenomaan painimaan; koirat eivät juosseet askeltakaan vaan kiehnäsivät ja kierivät ja painivat painivat ja painivat. Riesalla oli varmuuden vuoksi kuonokoppa päässä, sillä siitä on tullut inhottava napsija leikkien lomassa. Poikien leikit sujuivat kivasti ja molemmat olivat hyvin väsyneitä ja kuraisia autolle palattuamme.

Tässä vielä lupailemani kuvat Kiinan tuliais-pannasta ja -hihnasta. Aika mageet!